Australia

Pöly alkaa laskeutumaan. Muutama päivä on siis oltu kotona, ja kelloa on vaihdettu Suomen aikaan. Matka on onnellisesti ohi ja paljon kivoja muistoja mielessä. Jos muisti pettää, niin aina voi kerrata tietokoneen arkistoissa olevista kuvista, joiden määrä on noin 900 – 1000. Ei tarvitse pelätä, että kun tulette kylään, niin joudutte heti kuva show katsomaan. Yritetään vaikka tehdä tiivistetty kuvakirja. Arki jatkuu ja blogi sulkeutuu.  Toivottavasti viihdyitte mukana, vaikka tällainen ensimmäinen blogi olikin. Hyvää kevättä kaikille!

Saavuimme eilen Sydneystä Singaporeen. Matka sujui varsin mukavasti ja kahdeksan tuntinen lentomatka meni elokuvien, herkullisten lentokoneruokien 😉 ja pohjejumpan merkeissä. Saavuimme väsyneinä Singaporeen, missä piti odottaa mukava hotellihuone. No huoneessa sinänsä ei ollut mitään vikaa, mutta Nean lisävuode puuttui eikä niitä enää ollut vapaana. Yritimme saada edes lisäpeittoja ja neljännellä kerralla onnistuimme saamaan kaksi huopapeittoa ja kaksi tyynyä. Ei lakanoita tai muuta mikä olisi helpottanut sijaisvuoteen tekemistä. Niinpä nukuimme paremmin tai huonommin kaikki kolme samassa sängyssä. No aamulla oli kuitenkin hyvä aasialainen aamupala odottamassa. Samoin uima-allas ja aurinkolöhöily. Ulos chekkauksen jälkeen lähdimme piipahtamassa vielä Singaporen keskustassa. Tuli tehtyä aitoja ostoksia chinatownissa ja nähtyä mm. Maailman suurin suihkulähde, joka on kuulemma Guinnesin ennätysten kirjassakin. Nyt istua törötämme lentokentällä odottaen pääsyä viettämään pitkää perjantaita lentokoneessa. Huomenna Suomessa – mukavaa!

Kah kun on päässyt blogipäivitykset unohtumaan täällä suurkaupungin sykkeessä. Meillä oli kyllä myös pieniä ongelmia netin kanssa, mutta nyt näyttää yhteydet olevan taas kunnossa.  Sydney on selkeästi virkein ja eloisin kaupunki verrattuna Adelaideen ja Melbourneen. Lentomatka Adelaidesta tänne sujui mukavasti puolessa toista tunnissa, mutta matka lentokentältä hotelliin kestikin sitten neljä tuntia vaikka matkaa on vain reilu 10 km!

Hotellimme valitsimme niin että se on keskellä kaikkea, lyhyen kävelymatkan päässä on kuuluisa oopperatalo, Sydney Harbour silta, the Rocks, Royal botanic garden jne. Valintaamme olemme tyytyväisiä etenkin kun aikaa on vain  kuusi päivää valloittaa tämä yli neljän miljoonan ihmisen kaupunki.  Lauantaina saimme paikallisilta sokerisukulaisiltamme  opastetun autoretken sinisillevuorille. Kerrassaan upea luontokohde; kanjoneita, vesiputouksia, jyrkänteitä ja villiä luontoa. Niin ja paljon portaita! Sunnuntaina oli pohkeet maitohapoilla 🙂 uskaltauduimme myös astumaan kabiinin kyytiin joka kuljetti meitä korkealla kanjonin yläpuolella lasipohjaisessa hytissä ja toisaalta myös menimme laakson pohjalle eräänlaisella kaivosjunalla 55 asteen kulmassa, ja sepäs se vasta olikin jotain… Vieläkin voi tuntea sen tunteen vatsanpohjassa! Suuret ja kauniit kiitokset Kaisalle ja Harrille upeasta retkestä ja opastukseta! Lauantai-iltana Sydney sammutti valot yhden tunnin ajaksi säästääkseen sähköä. Mekin osallistuimme tähän osaltamme ja vietimme yhden tunnin pimeässä, pienen tuikun turvin. Samaan syssyyn siirsimme kelloa tunnilla taaksepäin, niinkus täällä kehoitettiin.

Sunnuntaina Sydneyssä on FamilyFun päivä ja perheelliset saa matkustaa kaikilla julkisilla kulkuvälineillä kahdella ja puolella taalalla. Meidän perhe säästi oikein kunnolla ja reissasimme lautoilla ristiin rastiin ja poikittain. Ja mukavaa oli. Pääkohde oli Manly ja se oli hiano. Aurinko, jylisevä meri, upeat aallot, tuhannet surffaajat ja päivästä nauttivat ihmiset. Oi oi! Teimme myös yhden lautta-ajelun illankähmässä kun Sydney loisteli upeissa valoissaan. Sekin oli hieno kokemus vaikka hieman pirskotteli vettä.

Maanantaina elelimme ihan niinku turistit, eli hyppäsimme hop on hop off bussiin ja huristelimme sillä Sydneytä ympäri. Kävimme moikkaamassa Kaisaa Bondi Beachillä, toisella varin kuuluisalla surffirannalla. Hienoa oli sielläkin, ja tuttuja maisemia tv:stä. Siltä rannalta tulee tv ohjelma, joka tulee Suomessakin, hengenpelastajat tai jotain muuta sellaista. Ja kas, illalla hotellissa kölliessämme tvstä tulikin Bondi rescue ja tutut maisemat.

Vielä on muutama ihana päivä aikaa tutustua tähän upeaan kaupunkiin. Siispä mars matkaan!

 

Niin se aika vaan vierii ja huomenaamulla jätämme jäähyväiset Adelaidelle ja kodillemme Glenelgissä. Tämä ihana asunto palveli meidän tarpeitamme erittäin hyvin ja Glenelg asuinalueena saa arvosanaksi 10.  Tämän viimeisen viikon vietimme pitkälti ”kotoillen” ja vielä tarkemmin lähiympäristöämme tutkien. Kävimme bongailemassa lintuja järvellä, uimassa meressä, köllimässä rannalla ja syömässä ihanissa lähiravintoloissamme.

Tiistaina kävimme tutustumassa myös Adelaiden kurjempaan puoleen, vierailimme Adelaide Gaolissa. Vankila oli tosin jo suljettu 1980-luvulla (ja rakennettu 1800-luvulla). Mielenkiintoinen ja karu kokemus hirttotorneineen. Kävimme tutustumassa myös South Australia Museoon ja yliopiston viinikeskukseen (!).  Keskiviikkona kävimme tekemässä viimeiset ostokset lähikadullamme ja istahdimme hetkeksi jalkahoitoon.

Iltaisin olemme rentoutuneet kotoiseen tapaan saunassa. Suomalaisessa saunassa keksimme heittää löylyä umpinaisella croksilla kun kiulua ja kauhaa ei ollut saatavilla, myöhemmin toki kuljetimme aina mukanamme vesipullon löylyn heittoa varten. Hätä keinot keksii! Saunaosastolla oli uima-altaan ja porealtaan lisäksi myös kylmävesiallas, joka mukavasti saunan jälkeen toi mieleen suomalaisen järviveden.

Tänään vietimme tukalia hetkiä pakkaamisen merkeissä, miten ihmeessä saamme nuo tavarat mahtumaan mukaamme? Aamulla jatkamme seikkailuamme kohti Sydneytä, jossa meillä onkin jo sovittuna treffit sokerisukulaisten kanssa 😉

Olimme eilen viettämässä lauantai päivää Australian kolmanneksi suurimmalla saarella, joka on varsinainen luontomatkailijan kohde. Saari on pidetty hyvin eristäytyneenä kanta Australiasta eläintensä takia, ja siellä on hyvin puhdas eläinkanta. Rajoitukset tiettyjen asioiden suhteen ovatkin siis varsin tiukat. Esimerkkinä tästä, niin saarelta löytyy mm. maailman ainut täysin puhdas Ligurian ampiaisten kanta, ja tämän takia mm. Hunajatuotteiden tuonti saarelle on täysin kielletty. Hunajan löytymisestä saa 8000 AUD sakot, joka on noin 6500€. Saari on noin 155 km pitkä ja 55 km leveä eli kohtalaisen kookas päiväretkikohde. Lähdimmekin reissuun 06:30 ja palasimme myöhään illalla. Matka oli järjestetty paikallisen laiva/turistiputiikin kautta ja näin kohteet oli valittu etukäteen pyrkimyksenä antaa saaresta mahdollisimman kattava kuva. Täytyy myöntää, että tässä tehtävässä reissunjärjestäjä onnistui erinomaisesti. Adelaidesta saavuimmekin pienen bussimatkan jälkeen Cape Jarviksen satamaan. Täältä otimme katamaarin salmen yli Kengurusaarelle. Matka kesti 45 minuuttia ja laiva keinui mukavasti sievässä sivu-aallokossa.

Ensimmäisenä kohteena saarella oli aivan upea Seal Bay, missä asuu noin 1000 merileijonan yhdyskunta. Merileijonien lähelle pääsi noin 20 metrin päähän ns. Luonnonpuiston vartijan eli rangersien kanssa. Merileijonat olivat aivan uskomattomia ja hienoja eläimiä. Tästä matka jatkui Vivonne bayhin lounaalle ja lounaan jälkeen oli Dave Irwinin lintushow, joka käsittääkseni on Suomessa nähdyn TV:stä tutun krokotiilimiehen serkku, ja omistautunut täysin lintujen tutkimiseen. Showssa saimme nähdä erilaisten saalistajalintujen saalistustekniikoita (pöllö, haukka, kotka jne). Tulihan se pöllö istumaan minukin reidelleni (Jura), ja täytyy tunnustaa, että kohtalaisen suorastaan akupunktio neulaa muistuttavan terävät kynnet sillä oli 😮 heh heh! Matka lintu-esityksestä eteenpäin jatkui sitten läpi Flindersin luonnonpuiston, joka tuhoutui aika kattavasti 2,5 vuotta sitten maastopaloissa. Oli hieno kuitenkin nähdä mikä voima luonnolla on korjata itsensä tällaisenkin katastrofin jälkeen. Luonnonpuistosta jatkoimme matkaa remarkable rockseille, jotka ovat arviolta 500 miljoonaa vuotta vanhat graniittikivi muodostelmat, jota merituuli ja vesi ovat muokanneet vuosituhansien ajan. Kivet olivat kyllä vaikuttavat ja hyvin erikoisen näköiset keskellä kallionniemeä, missä muuten maisema oli varsin tasaista eikä laisinkaan graniittista? Kiviltä jatkoimme matkaa saaren lounaisrannalle, missä oli 1906 rakennettu majakka ja Admirals arch eli eroosion muokkaama luonnon silta/kannas sekä ihna huikea merenkäynti. Aaltojen korkeutta oli vaikea arvioda, mutta IKEA:n majakkajulisteet aaltoineen jäivät kyllä toiseksi. Lisämausteena rannalla makoili Uuden-Seelannin hylkeitä, jotka uskomattoman taitavasti leikittelivät aalloilla.  Tässä vaiheessa retki alkoi olla jo loppusuoralla, ja kävimme paluumatkalla vielä katsomassa hieman kenguruita, wallabeja ja koalakarhuja. Näimme myös sattumalta yöeläimen, paikallisen siilin, jonka nimi on jotain tyylin echinae tai jotain sinnepäin. Kotiin tulimme lentämällä Kangaroo Island international airportin kautta, jossa oli check-in piste, gate ja tax-free kaikki samassa huoneessa pienen omakotitalon kokoisessa rakennuksessa. Hauskaa!

Näin sujui meidän viimeinen viikonloppu SA:ssa eli South Australiassa. Ensi viikolla päättyy ns. työpesti,  ja suuntaamme nokkamme kohti Sydneytä, missä vietämme pienen loman ennen kotiintuloa.

Arkiviikko on taas menossa; Jura paahtaa töissä ja on välillä niin innoissaan ettei meinaa housuissa pysyä 😉 onneksi työpäivän jälkeen voi huoletta vaihtaa housut shortseihin.  Nea on reippaasti tehnyt kouluhommia ja nyt on kertausvaihe menossa.

Alkuviikko oli todella kuumaa ja tuulista. Tuuli ei kuitenkaan viilentänyt lainkaan. Rannalle ei ollut menoa, koska hiekka pölisi niin että iholla pisteli. Nähtiinpä kuitenkin melkoisia aaltoja. Liekö virtaukset olleet myös vaaralliset koska surffareita ei näkynyt. Koska rannalle ei voinut asettua kävimme Nean kanssa eväsretkellä Batawalonga järvialueella. Näimme mahtavia lintuja mm pelikaanin, muutamia erilaisia haikaroita ja ihmeellisen nokkalinnun, niin ja tietysti lokkeja :D.

Tiistaina valloitimme paikallisen botanic gardenin sekä Adelaide zoon. Ihania paikkoja molemmat! Kuumuus vaan meinas tehdä tepposet kun ei meinaa pohjolan ihmiset millään muistaa juoda tarpeeksi… Eilen olikin sitten yllätys kun ilma oli kylmentynyt kymmenellä asteella. Hyrrr. Lämpömittarin lukema oli +23 ja se tuntui viileältä 🙂 Koska oli niiiiiin kylmä kävimme viihdyttämässä itseämme tuossa vieressä olevassa Beach Housessa (jonkin sortin paikallinen Hop Lop).

Nyt taidamme Nean kanssa suunnata askeleet kohti hiekkarantaa ja jo tutuksi tullutta rantaravintolaa. Aamupala siellä on meidän arkjen pikku luksushetki 😉

Viikonlopun vietto alkoi Nean yhdellä jo useaan kertaan esitetyllä toiveella eli Beach housessa käynnillä. Kyseessä eräänlainen paikallinen huvipuisto, missä on erilaisia pelejä, minigolfia, maailmanpyörää ym. hauskaa tarjolla. Siellä vierähti tovi, jonka jälkeen matka jatkui kohti keskustassa sijaitsee 97 vuotta vanhaa suklaatehdasta ja opastettua kierrosta siellä. Kierroksella tuli lyhyt oppimäärä suklaanvamistuksessa ja maistiaiset päälle. Merkki oli Haighs ja täytynee myöntää, että hvyää oli kaikkien mielestä. Kotipakettiin jokainen valitsi yhden pussillisen omaan makuun sopivaa suklaata. Nealle maitosuklaanappeja, Sarille suklaalakritsia ja minä otin uutuutta eli sitruuna valkosuklaata. Loppupäivästä menimme keskustaan Central Markettiin, joka vastannee kauppahallia isommassa koossa maustettuna china town meinigillä ainakin osittain.

Seuraavana päivänä olikin tiedossa retki Barossa Valleyhyn eli viinintuotanto alueelle. Alkuun vähän lämmiteltiin käytiin lelutehtaassa, missä oli maailman isoin keinuhevonen nähtävillä, ja sieltä jatkettiin pähkinöiden ja hedelmien kuivatustehtaaseen. Tämän jälkeen laskeuduttiiin itse viinilaaksoon (tässä vaiheessa mainittakoon, että kyseessä oli bussiretki), jossa vierailtiin neljällä eri viinitilalla viininmaistajaisissa, joista tunnetuin oli Wolff Blass, ja muut olivat Grant Burge, Kies family wines ja joku minkä nimeä en enää muista ( ei siksi, että muisti olisi mennyt ;)). Loppumatkasta käytiin vielä Whispering Wall padolla, missä padon pintaa pitkin kuiskaus kuului toiselle puolelle uskomattoman hienosti monen sadan metrin päähän.

Nyt ollaankin jo kotosalla, ja huominen voisi olla vaikka lepo- eli rantsupäivä ennen ensi viikon puurtamista.

Först några ord på svenska, så att släktingar in Sverige hänger med i händelserna. Denna vecka har varit mer ”den gråa vardagen”. Jag har varit på sjukhuset och fått följa mycket intressanta operationer. Hoppas att jag har lärt mig  något som följer med till Tammerfors. Nea och Sari har också varit duktiga och gjort en massa läxor så att Nea har inte så mycket kvar för resten av resan. Glenelg – stadsdelen där vi bor är mycket fint område med en lång strand, mycket äffärer att shoppa ( tusan också) och en hel del restauranger och fika ställen. Matportionerma är rätt stora och speciellt efterrätterna är fantastiska. Nu till helgen blir visit till Barossa valleys vingårdar och litet shopping på själva cityn.

Australialainen elämänmeno on aika mukavaa. Ihmiset ovat varsin ”maalaisia” jalat maassa olevia, hyvin rentoja ja todettiin tuossa Sarin kanssa, että tällaiseen downshiftaukseen pitäisi pyrkiä myös kotimaassa. Hommat näyttää kuitenkin sujuvan täällä yhtä hyvin kuin koto Suomessa, jos ei joltain osin jopa paremmin. Ihmiset ovat ottaneet meidät turistit varsin hyvin vastaan, ja kovasti ovat kyselleet mistä päin ollaan tulossa. Ehdotuksina on ollut mm. Sveitsi, Saksa, Tanska, Espanja ja Meksiko.

Täällähän on nyt tosiaankin syksy, ja säät sen mukaiset. Alkuviikosta oli kuumempi jakso ja lämpö pyöri 30-34 asteen seudussa, ja nyt muutama päivä on ollut sadekuuroja ja 20-25 astetta. Loppukesällä on tietysti paljon herkkuja ja mm. Tämän vuoden ensimmäiset tuoreet mansikat on syöty ( olivat lähes yhtä hyviä kuin Suomessa – pieniä ja makoisia) ja myös tuoreet viikunat ovat olleet erinomaisia. Lopettelen tällä kertaa auringon laskiessa, papukaija pariskunnan sirkutukseen lähipuusta.

Tänään, maanantaina Australiassa on kansallinen vapaapäivä hevoskilpailujen vuoksi. Tottahan toki siis meidänkin piti lähteä katsomaan laukkakisoja. Hiukan jänskätti etukäteen että päästäänkö sisälle ilman iltapukuja ja hattuja. Sisälle päästiin ja emme onneksi olleet ainoita, jotka oli hiukan arkisemmissa asusteissa. Hienoja pukuja ja hattuja oli kuitenkin paljon ja ihmiset oli juhlatunnelmissa. Hevoset oli upeita ja nopeita, jockeyt taas puolestaan, no, sanotaan että pieniä 😉

Nea ei olisi millään malttanut lähteä kisoista pois, mutta kuumuus oli sitä luokkaa että rantaelämä alkoi houkutella kummasti. Pyörähdomme ”kodin” kautta vaihtamassa rantakamppeet päälle ja pikaisesti rannalle. Kotimme vieressä on upea ranta, jossa on ihana ottaa aurinkoa ja turvallista uida. Nea treenasi ansiokkaasti lainelautailua!

Nyt alkaa ilta jo hiipiä, mutta lämpö on edelleen +25. Huomenna onkin sitten arkipäivä!

Pitkä viikonloppu takana Melbournessa. Huomenna vielä kansallinen vapaapäivä Adelaide Cupin takia, joka on käsittääkseni Etelä-Australian suurin hevoslaukkakisa tapahtuma eli vastaa Ascotin tapahtumaa Isossa-Britanniassa. Melbourne oli kiva suurkaupunki, allekirjoittaneelle ensikertalaisena vuokra-autolla ajo vasemmanpuolen liikenteessä oli mieleenpainuva kokemus. Onneksi GPS ja hyvät apukuskit pelastivat omavastuun maksamiselta 😉 Melbournessa ensimmäisenä päivänä tutustuimme city tramin avulla ydinkeskustaan, joka oli neliskulmaisen muotoinen, ja helppo omaksua. Näimme mm. Kapteeni Cookin talon 1800-luvulta ja kävimme yhdessä mielenkiintoisimmista museoista, missä viime vuosina olen käynyt eli Melbourne museum.  Näyttelyitä oli laidasta laitaan mm. Ihmisaivoista dinosaurus kävelyyn.

Toisen päivän tähtäimenä oli Phillip Islands, joka on maailman kuulu ns. Pingviini kävelystä. Joka ilta auringon laskun jälkeen tuhannet lämpimän alueen pingviinit palaavat kotipesiinsä kävellen / taapertaen jonossa. Hauskan näköinen luonnon imiö. Lisäksi kävimme Nean toivomuksesta toisessa villi-eläinpuistossa ruokkimassa kenguruita ja wallabeitä. Nea on täysin myyty näille eläimille.

Viimeisenä päivänä oli tarkoitus ajaa kuuluisa ocean coast road läpi, mutta kaikki lähteet kertoivat, että matka kestää 10-48 tuntia autolla. Koska oli kansallinen vapaa viikonloppu/päivä, niin luvassa olisi ollut ruuhkaa, ja muutimme suunnitelmia. Lähdimme Werribeehen (lähikaupunki) , missä sijaitsee Victorian osavaltion suurin yksityisasunto (60 huonetta) vuodelta 1877, ja siihen liittyvä kartanopuisto, ruusutarha (1500 eri sorttia), ja open range zoo. Huh huh, kaiken tämän jälkeen kuskille maistuikin illalla kylmä paikallisen panimon vaalea lager, outback reseptillä tehty leipä, ja meren antimista koottu yambalaya. Muutkin söivät varsin hyvännäköisiä herkkuja hyvällä ruokahalulla.