Olimme eilen viettämässä lauantai päivää Australian kolmanneksi suurimmalla saarella, joka on varsinainen luontomatkailijan kohde. Saari on pidetty hyvin eristäytyneenä kanta Australiasta eläintensä takia, ja siellä on hyvin puhdas eläinkanta. Rajoitukset tiettyjen asioiden suhteen ovatkin siis varsin tiukat. Esimerkkinä tästä, niin saarelta löytyy mm. maailman ainut täysin puhdas Ligurian ampiaisten kanta, ja tämän takia mm. Hunajatuotteiden tuonti saarelle on täysin kielletty. Hunajan löytymisestä saa 8000 AUD sakot, joka on noin 6500€. Saari on noin 155 km pitkä ja 55 km leveä eli kohtalaisen kookas päiväretkikohde. Lähdimmekin reissuun 06:30 ja palasimme myöhään illalla. Matka oli järjestetty paikallisen laiva/turistiputiikin kautta ja näin kohteet oli valittu etukäteen pyrkimyksenä antaa saaresta mahdollisimman kattava kuva. Täytyy myöntää, että tässä tehtävässä reissunjärjestäjä onnistui erinomaisesti. Adelaidesta saavuimmekin pienen bussimatkan jälkeen Cape Jarviksen satamaan. Täältä otimme katamaarin salmen yli Kengurusaarelle. Matka kesti 45 minuuttia ja laiva keinui mukavasti sievässä sivu-aallokossa.
Ensimmäisenä kohteena saarella oli aivan upea Seal Bay, missä asuu noin 1000 merileijonan yhdyskunta. Merileijonien lähelle pääsi noin 20 metrin päähän ns. Luonnonpuiston vartijan eli rangersien kanssa. Merileijonat olivat aivan uskomattomia ja hienoja eläimiä. Tästä matka jatkui Vivonne bayhin lounaalle ja lounaan jälkeen oli Dave Irwinin lintushow, joka käsittääkseni on Suomessa nähdyn TV:stä tutun krokotiilimiehen serkku, ja omistautunut täysin lintujen tutkimiseen. Showssa saimme nähdä erilaisten saalistajalintujen saalistustekniikoita (pöllö, haukka, kotka jne). Tulihan se pöllö istumaan minukin reidelleni (Jura), ja täytyy tunnustaa, että kohtalaisen suorastaan akupunktio neulaa muistuttavan terävät kynnet sillä oli 😮 heh heh! Matka lintu-esityksestä eteenpäin jatkui sitten läpi Flindersin luonnonpuiston, joka tuhoutui aika kattavasti 2,5 vuotta sitten maastopaloissa. Oli hieno kuitenkin nähdä mikä voima luonnolla on korjata itsensä tällaisenkin katastrofin jälkeen. Luonnonpuistosta jatkoimme matkaa remarkable rockseille, jotka ovat arviolta 500 miljoonaa vuotta vanhat graniittikivi muodostelmat, jota merituuli ja vesi ovat muokanneet vuosituhansien ajan. Kivet olivat kyllä vaikuttavat ja hyvin erikoisen näköiset keskellä kallionniemeä, missä muuten maisema oli varsin tasaista eikä laisinkaan graniittista? Kiviltä jatkoimme matkaa saaren lounaisrannalle, missä oli 1906 rakennettu majakka ja Admirals arch eli eroosion muokkaama luonnon silta/kannas sekä ihna huikea merenkäynti. Aaltojen korkeutta oli vaikea arvioda, mutta IKEA:n majakkajulisteet aaltoineen jäivät kyllä toiseksi. Lisämausteena rannalla makoili Uuden-Seelannin hylkeitä, jotka uskomattoman taitavasti leikittelivät aalloilla. Tässä vaiheessa retki alkoi olla jo loppusuoralla, ja kävimme paluumatkalla vielä katsomassa hieman kenguruita, wallabeja ja koalakarhuja. Näimme myös sattumalta yöeläimen, paikallisen siilin, jonka nimi on jotain tyylin echinae tai jotain sinnepäin. Kotiin tulimme lentämällä Kangaroo Island international airportin kautta, jossa oli check-in piste, gate ja tax-free kaikki samassa huoneessa pienen omakotitalon kokoisessa rakennuksessa. Hauskaa!
Näin sujui meidän viimeinen viikonloppu SA:ssa eli South Australiassa. Ensi viikolla päättyy ns. työpesti, ja suuntaamme nokkamme kohti Sydneytä, missä vietämme pienen loman ennen kotiintuloa.
Kommentit on suljettu.