Vuosi 2015 alkaa Penangista!

Lensimme vuoden ensimmäisenä päivänä Koh Samuilta Malesian Penangiin visa runille. Majoituimme George Townissa vanhassa siirtolais-asunnossa joka oli hienosti muutettu hotelliksi (1926 Heritage Hotel). Minä olin piipahtanut Penganissa jo aiemminkin, joten mitään pakollista tehtävää tai nähtävää meillä ei täällä ollut. Ihan hyvä niin, koska neiti-E oli vasta selättänyt vatsatautinsa ja oli vielä toipilaana.

Vietimme ison osan ajasta hotellimme nurkilla. Liikuimme lähinnä syömään ja ostoskeskuksiin sekä pieniä kävelylenkkejä lähikaduilla. Ostokset olivat vähän pakollisia, kun oli saatava pikku neidille vaatetta. Iso osa matkavaatteista kun oli aivan liian pieniä hurjan kasvupyrähdyksen vuoksi! Parin päivän jälkeen uskaltauduimme kuitenkin jo uima-altaalle joka oli tosi kiva ison kahluualtaan vuoksi. Siinä Elli tykkäsi molskia menemään kaikenmaalaisten lasten kanssa. Pengania kehutaan Malesian kulinarismin keskukseksi ja tämä herkullinen ruoka tarjoillaan lähinnä katukeittiöissä. Mä en katukeittiöitä vierasta muutoin, mutta nyt juuri vatsat kuntoon saatuamme ajattelin ottaa varman päälle eikä niistä ostettu mitään. Tosin muutaman kuukauden jälkeen Mc Donaldsin ja KFC:n kyltit saivat mut melkein hihkumaan innosta 😀 Aitoa ja alkuperäistä hainanesilaista ruokaa söimme hotellimme arvostetussa ravintolassa ja nykyaikaisempaa hotellimme toisessa ravintolassa josta sai mm. Ellin iloksi jälleen lasagnea.

Noh, tämän kummempaa ei tällä 6 päivän Malesia-visiitillä tapahtunut tällä kertaa. Jälleen oli laukun pakkaamisen vuoro ja nyt täysissä voimissa lähdimme takaisin Thaimaahan odottamaan paljon odotettuja matkaseuralaisia suomesta 🙂

Koh Tao, Joulukuu 2014 (ja piipahdus Koh Samuilla)

Nyt eletään jo helmikuuta 2015, mutta kirjoittelen vanhoja kuulumisia. Blogin päivittäminen jäi, kun lahjakkaasti onnistuin tiputtamaan ihanan pinkin läppärini lattialle eikä näytöltä näkynyt sen jälkeen muuta kuin epämääräisiä raitoja… Kumma, kun se oli kestänyt mainiosti pikku-E:n viskomiset, mutta yksi lipeminen mun käsistä oli liikaa? No nyt on uusi vanha läppäri käytössä, jonka äiti ja iskä kilttinä mulle toivat mukanaan 🙂

Taolla vietimme siis kokonaisuudessaan kaksi kuukautta ja päivät meni rennon letkeissä tunnelmissa. Kovasti monsuunikausi ei Taoa kastellut tuona aikana, vaikka vettä toki välillä tuli kovastikin. Poutapäivinä leikittiin usein rannalla aamupäivät, iltapäivät kuljeksittiin missä milloinkin saarella ja syötiin. Sadepäivinä leikittiin sisätiloissa joko kotosalla tai kavereiden luona. Naapurissamme asui Australialais-Brittiläinen perhe ja heidän 6-vuotias Finlay-poika oli Ellin idoli ja neiti rakasti leikkiä Finlayn pikku autoilla. En tiedä alkoiko autoinnostus juuri tuosta vai mistä, mutta joka tapauksessa kaikki mikä kulkee renkailla näyttäisi olevan Ellin lempileluja.

Sanoja alkoi tulla lisää ennen vuodenvaihdetta monta per päivä. Tuolloin leikittiin paljon ulkomaalaisten lasten kanssa joten englanninkieliset sanat alkoivat tipahdella puheeseen myös.

Joulun alla Maya-baarissa järjestettiin lapsille oma joulujuhla rannalla. Siellä oli lapsia kymmenittäin ja Elli oli aivan haltioissaan, jamitteli tanssilattialla minkä jaksoi! Neiti olikin jo aivan puhki kun tapahtuman päätähti vieraili punanutussaan eikä oikein välittänyt valkopartaisesta ukkelista vaan kiljui kurkku suorana kun koitti syliin laittaa. Lahja oli kuitenkin hyvin mieluista (pikkuautoja…) ja niistä riitti iloa pitkäksi aikaa.

Onneksi juhlittiin joulua tuolloin, koska seuraavana päivänä aloin oksentamaan ja siitä seuraavana päivänä Elli. Neljän seinän sisällä vietimme jouluviikon, jouluateriana pääosin vesimeloni. Onneksi oli avuliaita ihmisiä ympärillä ja saimme ruokaa ja juomaa kotiin toimitettuna sekä Ellille leikkiseuraa silloin kun mä kykenin vain makaamaan vaakatasossa. Haimme lääkäriltä troppia ja mun tauti menikin pian ohi. Elli-ressulla kuume ja ripuli vaan jatkui joten yhtenä yönä itkukonsertin päätteeksi päätin pakata kimpsut ja kampsut saman tien ja seuraavana päivänä lähdettiin pari päivää ennalta suunniteltua aiemmin lautalla Samuille. Piipahdimme mulle jo tutussa Bangkok Samui Hospitalissa verikokeissa ja kaikki oli niiltä osin kunnossa. Uutenavuotena Ellillekin maistui ruoka, ihmekös tuo kun resortissa jossa asuimme, oli ihan oikeasti paras Italialainen ravintola mihin olen ikinä törmännyt! Ellin yksi lempiruoka, lasagne, oli aivan taivaallista. Ei ihme että maistui 🙂

Taudit oli selätetty, niinpä heti vuoden ensimmäisenä päivänä seurasimme suunnitelmaa ja lähdimme lentokentälle!