Khanom ja Sichon

Kun olimme saatelleet äitin ja iskän Krabin lentokentälle, meidän äiti-tytär roadtrip starttasi mantereen toiselle puolelle Khanomiin. Valitsin mennä pikkuteitä pitkin jolloin sai katsella vähän maaseutumaisemia pelkän moottoritien sijaan. Matka meni ihan jees, kesti suunnilleen 5 tuntia ja neiti-E päivysti takapenkkipaikallaan narisematta koko matkan! Kaverini poikansa kanssa olivat viettämässä omaa pitkää lomaansa Khanomissa ja majoituimme heidän kanssaan samaan resorttiin eka viikoksi. Paikka oli ihan mukava, rannassa ja suht omassa rauhassaan (kuten oikeastaan kaikki Khanomin rantamajoitukset). Meidän maja oli iloisen kirjavassa bungalow-rivistössä ja pikku-E:n riemuksi puutarhassa oli tosi paljon pikku patsaita, lemppareita oli tietty lehmät!

Khanomin pääranta on huimat 11 km pitkä ja kauniin valkohiekkainen. Khanom on vielä suhteellisen salaisena säilynyt rantakohde, jota lähinnä Thaimaalaiset lomailijat asuttavat. Yllätyksekseni suomen kieli taisi olla seuraavaksi puhutuin kieli paikkakunnalla ja Khanomista löytyykin ainakin yksi suomalaisten omistama resort ja kolme suomalaista ravintolaa. Omaan kansaan tai muihin länsimaisiin turisteihin ei kuitenkaan kyllästymiseen asti Khanomissa törmännyt vaan monessa paikassa kulkiessa tuntui olevan itse nähtävyys tai varsinkin pikku-E.

Tämä oli kuitenkin vain alkusoittoa verrattuna Sichoniin johon siirryimme viettämään seuraavan viikon yhden kahvilanpitäjän (Hello Kitty –kahvila, paljon aiheen mukaista sisustusta ja jopa maidon vaahtoon oli piirretty Hello Kitty) suosituksesta.

Khanomissa vietimme päivät uima-altaalla tai rannalla, iltapäivisin kävimme parin kilometrin päässä olevalla kylällä tai jollain rannan ravintoloista syömässä. Markkinoita oli kolme kertaa viikossa (2 ilta ja 1 aamu) ja näissä kaikissa vierailimme. Markkinatunnelma oli muiden turistikohteiden markkinoihin verrattuna hyvinkin paikallis-sävytteinen ja se oli vain hyvä asia! Monenlaista herkkua tuli sielläkin maisteltua ja hyvin edullisia ostoksia tehtyä. Khanom tuntui alkuun ehkä jopa liiankin hidastempoiselta paikalta, mutta kun siihen pääsi vähän sisälle, osasi nauttia rennosta meiningistä ja löysi tiensä haluamiinsa paikkoihin. Yhtään pesulaa en muuten löytänyt (lukuun ottamatta hotellien ryöstöhintaisia) joten nyrkkipyykin välttääkseni uusien vaatteiden ostolle oli ihan käytännön syytkin tällä erää 😉

Sichonin rannat alkavat heti Khanomin jälkeen, rannat erottaa vain korkea luonnonpuistoalue, jonka ylitse ei tietä kulje. Näin ollen ajomatkaa kertyy puolisen tuntia moottoritietä pitkin. Ranta ei ole yksi pitkä kuten Khanomissa vaan monta pienempää rantaa. Me majoituimme hyvin etäälle muista resorteista, n. 10 km päähän Sichonin kylältä. Alueella oli paljon katkarapukasvattamoja ja luettuani netistä tuosta alueesta, vielä pari vuotta sitten sieltä ei löytynyt yhtään resorttia. Nyt oli havaittavissa rakennustyömaata, joten ehkä hetken päästä tuokaan ei enää ihan niin autiolta rannalta tunnu. Majapaikkamme oli Tweeny Beach Bungalows, aivan ihastuttava mökki ihan rantahiekalla! Tässä paikassa on vain 4 mökkiä joista muissa ei meidän siellä ollessa asunut kukaan, joten todellakin asutimme omaa autiorantaa ja fiilis oli mieletön! Rannat olivat hyvin tuulisia sekä Khanomissa että Sichonissa, ei todellakaan kuumuudesta tarvinnut kärsiä. Päinvastoin reippaasti yli kolmenkympin helteisiin tottuneelle sellainen +28 astetta ja merituuli tuntui ajoittain jopa kylmältä.

Ravintoloita ei juuri lähimaastosta löytynyt, muutama paikallinen ruokapaikka toki. Kävimme herkuttelemassa hampurilais-bambumajassa ja oli ihan superhyvää eikä varmaan tarvitse edes mainita, superhalpaakin. Thaimaalaiseen tapaan nurkilta löytyi tietysti markkinat johon yhtenä aamuna teimme kärrylenkin. Eräs myyjä huusi ”farang farang” meidät bongattuaan ja koko markkinaväki kääntyi meitä ihmettelemään. Siinä vähän puna nousi poskille ja hämilläni nyökkäilin Sawatdeekhaata, pikku-E sen sijaan laittoi musiikin lelustaan soimaan ja tanssi nauttien täysillä. Huomiota hän todellakin sai osakseen ihan joka paikassa kulkiessamme ja tytön silmät loistivat onnesta, mitä enemmän huomiota, sen parempi hänelle!

Kaikki tarvittavat palvelut löytyivät helposti alle puolen tunnin ajomatkan sisältä (paitsi sitä pesulaa…) ja lähempänäkin on resortteja, joiden ravintolasta löytää vatsan täytettä monenlaista. Lähirannoilta löytyy siis isompiakin resortteja jos ei halua erakoitua niin paljon kun me tuoksi viikoksi.

Kuitenkaan sitä fiilistä, kun istuu omalla terassilla kuun valossa tähtien tuikkeessa kuunnellen aaltojen ääniä omalle rantahiekalle (villasukat jalassa), sitä on hyvin vaikea kuvailla sanoin. Se vaan täytyy kokea ja pieni aavistus on, että saatan tulla vielä kokemaan tuon paikan fiiliksen uudestaan (elleivät ehdi rakentaa rantaa täyteen sitä ennen) 🙂

Neiti-E on tässä kohtaa hyvin tomera ja määrätietoinen tyttö. Paljon asioita pitäisi tehdä ITE ja oma tahto on hurja. Kaiket päivät hän touhottaa minkä kerkiää, paikoillaan tyttöä näkee hyvin harvoin ja silloinkin hän todennäköisesti pomppii paikoillaan. Hän on hyvin sosiaalinen ja jokaisen ohikulkijan kanssa pitäisi päästä juttusille. Jos hänen kanssaan vaihtaa sanan tai pari, silloin ollaan jo ylimpiä ystäviä ja ihan hyvin voi alkaa halailemaan siltä seisomalta. Tyttö pitää huomiosta ja esiintyy tanssien tai millä tavalla vain kunhan saa jonkun nauramaan. Puhekin selkiytyy päivä päivältä ja uskoisin, että kohtapuoliin joku muukin kuin minä alkaa saada selvää, mitä asioita neiti milloinkin selvittää. Äidin iloksi omatoimisen viilettämisen vastapuolelta löytyy syliin tuon tuosta kapuava ja tiukasti halaava äidin oma kullanmuru. Tylsää päivää ei tämän reissukaverin kanssa ei totisesti ehdi kokea 🙂