15. (ja tällä erää viimeinen) luku; Kuukausi Koh Taolla ja Divemasteriksi valmistuminen

Tämä onkin tällä erää reissublogini viimeinen luku, joko ne kuukaudet meni?? Koh Taolle päästyäni alkoi sukelluspuuhat täydellä tohinalla saman tien. Kouluttajani oli viikon lomalla, joten assasin lähinnä Fun Diveilla tuon ajan ja kun Päivi palasi, palasin minä tuttuun puuhaani OWD-oppilaiden kanssa avustamaan. Päivät kului kuin siivillä pinnan alla!

Muutaman kerran työskentelin Castle-baarin ovella lippuja myyden ja shotteja tarjoillen. Oli kiva nähdä yöelämää edes sieltä käsin, kun muutoin ei baareihin ehtinyt/jaksanut. Poikkeuksen teki toki Thaimaalainen uusivuosi, Songkran vesijuhla, jolloin koko saari juhli. Juhli ja joi – erittäin märkänä! Aseina oli vesipyssyjä, ämpäreitä, tynnyreitä.. Ihan mitä vain mihin vettä sai ängettyä. Helteet olivat jo korkeimmillaan, joten virkistävät vesisuihkut olivat erittäin tervetulleita!

DM-kurssini ollessa loppusuoralla pääsin ensimmäistä kertaa palkkatyöhönkin liidaamaan sukeltajia. Ja sillä samaisella sukelluksella näin elämäni ensimmäistä kertaa tuon upean näyn, kun syvältä sinisestä vedestä esiin ui Valashai! Sitä näkyä en tule koskaan unohtamaan ja tuo kyseinen yksilö tuli ikuistettua vielä upealla tavalla, kun samalla kertaa mukanamme sukelsi ammattikuvaaja. Vieläkin ajatus tuosta hetkestä saa erittäin leveän hymyn kasvoille 🙂

Kurssin lopuksi oli aiheellista vielä esittää omat taidot Päiville ja niin sitä uitiin, snorklattiin, stressitestailtiin, etsittiin, löydettiin, nostettiin, pelastettiin, tehtiin karttaa, opastettiin ja vaikka mitä. Haastavin testi taisi kuitenkin olla tuo ”virallinen” piste iin päälle.. Snorkkelitesti. Siinä sitä sitten istuttiin ihmisten edessä ja mulle kaadettiin shotti poikineen. Parikymmentä niitä meni ekan 10 minuutin aikana (koska tietovisan kysymyksiin en tokikaan osannut vastata yhteenkään oikein..) ja siihen päälle vielä ämpärillinen juomaa snorkkelin läpi. Mulle oli tehty oikein herkulliset juomat (kaikki eivät ole yhtä onnekkaita!), mutta kun määrä on tuollainen, kroppa onneksi sanoi kiitos ei ja tyhjensi nopsaan nämä nesteet. Näin pystyin hyvin jatkamaan pitkälle aamuyön tunneille. En tiedä, kultaako aika muistot, mutta se oli hurjan kiva ilta 🙂 Se meni kuitenkin onneksi kerralla läpi, koska uusintaa en ehkä olisi kestänyt..

Näin oli kurssi sitten valmis. Mulla olisi ollut lento kotiin heti sen jälkeen, mutta en ollutkaan vielä lähtöön valmis 🙂 Niinpä pyrähdin Burman rajalla hakemassa lisäaikaa passiin ja siirsin lentoa eteenpäin. Lopulta kävi kuitenkin niin, että keskuksella hiljeni niin, etten enää veteen tuon jälkeen kertaakaan päätynyt vaan päivät kului rentoutuen rannalla ja juhlien milloin mitäkin. Saarella oli Save Koh Tao -festarit, jossa esiintyi niin Thaimaalaisia kuin länsimaisiakin bändejä. Sitten oli myöskin vappu (tuntematon juhla tuolla, mutta juhla kuitenkin) sekä vielä toisen DMT:n Jennin snorkkelitesti (hihi, olikin hauska olla sivustaseuraajana tällä kertaa).

Nyt tätä kirjoitan Bangkokissa ja laukut on valmiiksi pakattuna huomista kotilentoa varten. Matkalla tänne katselin bussin ikkunastasta ulos. Niin olin tehnyt monet kerrat kohti uutta määränpäätä miettien, mitähän kivaa tuo seuraava paikka mahtaakaan tuoda tullessaan. Nyt tiesin mikä minua odottaa (ah, shoppailu jota niin ”rakastan”.. 😉 ) joten en uhrannut sille ajatusta vaan mietin, miten ihana reissu onkaan takana. Kokemuksia on aivan mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen, koska ei niitä voi toisiinsa verrata. Upeita sukelluksia, ihania ihmisiä, mahtavia maisemia, eksoottista luontoa, vilkkaita kaupunkeja, kauniita rantoja, mielenkiintoisia kulttuureja ja historioita, häikäiseviä auringonlaskuja (ja -nousuja), hauskoja juhlia, monenmonenmonta tarinaa! Iso kiitos kaikille jotka olitte osallisena tälle matkalle; Äiti ja Isä, Annukka, Jussi ja Maria jotka kävitte vierailemassa ja kaikki uudet ystävät! Ja just sulle, joka osallistuit retkeeni näitä tarinoita lukien 🙂

KTD:n porukalle erityiskiitokset; Ihanalle kouluttajalleni Päiville, joka teki DM-retkestäni parhaan mahdollisen, Prasolle joka huolehti ettei mulla vapaa-ajalla ollut tylsää, DMT-kollegoilleni Jennille, Mikalle, Samille ja Nikolle (me ollaan ihan parhaita kaikki 🙂 ), käveleville sukellustietosana-kirjoille Pertulle ja Jarille, Shopin iloisille kaunistuttajille Ellulle ja Kristalle, tekniikka-spesialisti Mikolle, energiapommi Jesselle, monitoimimies Köpalle ja tietysti kaikille muille työntekijöille ja asiakkaille, joiden kanssa sain olla tekemisissä! Ootte upeita!

Haikeaa lopettaa hurjan kiva ja tapahtumarikas retki, mutta toki ihana palata kotiin. Ensi kertaan 🙂

Kolmas luku: Elämää Koh Taolla

Matkaa on jatkunut jo yli kuukausi, mihin aika katoaa?! Täällä olen elellyt Koh Taolla sukellellen ja vain nauttien olostani. Sukelluksia on tullut kiitettävästi

Jouluaaton tonttusukeltajat

ja olen avustanut OWD-kursseilla monesti. Se on mukavaa puuhaa kun saa olla hyödyksi ja jopa osaa tehdä jotain! Ei siitä kauan ole kun minä olin se jota pitää vahtia ja katsoa perään joka käänteessä. Sääolosuhteet eivät sukeltajia oikein ole suosineet, koska merenkäynnistä johtuen näkyvyys on ollut surkeaa. Korkeat aallot eivät venettämmekään ole kovin kauas voinut viedä joten tässä lähimmät sukellus saitit vasta tulleet mulle tutuiksi (Twins, White Rock, Satta Kut –hylky ja Saireen ranta). Jouluaattona järjestettiin kuitenkin perinteinen sukellusreissu Chumphonille jonne urheasti matkasimme vaikka aallot olivat perillä venettämme suuremmat.. Silti oli kivaa!

Joulupöytä

Jouluaattona olin syömässä kouluttajani Päivin luona ja hän oli kokannut upean illallisen meille vieraille. Herkkuja oli monenlaista ja jopa porkkanalaatikkoa – nam! Osallistuin minäkin yhden ruokalajin valmistukseen ja kun se oli mun vastuulla, niin sehän unohtui kokonaan keittimeen.. Ei siis syöty kukka- ja parsakaalia 😉 Te jotka tiedätte mun keittiötaitoni, ette varmaankaan yllättyneet.. Joulujuhlat jatkuivat pitkälle yöhön rantabaarissa ja vähän samalla kaavalla meni uusivuosikin, tosin illallispaikkana oli italialainen ravintola (Porto Bello) jossa ”opiskelukollegani” (eli toinen DMT Jenni) kanssa syötiin ihanaa lohipastaa! Ilotulitusten saattamana päätin lähettää ilmoihin yhden tulisoihdunkin, sinne se lähti taivaalle mulle ja teille kaikille onnea uudelle vuodelle tuottamaan 🙂

Tämä viimeinen viikko onkin ollut tylsistä tylsin kun vähän kaikkia Koh Tao Diversilaisia vaivannut flunssa iski sitten minuunkin. Pari päivää tuli vettä taivaan täydeltä ja silloin ei haitannut vaikka joutuikin makaamaan sängyn pohjalla. Niinä päivinä en todellakaan tehnyt yhtikäs mitään, nukuin vaan. Olo alkoi jo vähän helpottaa ja pystyi viettämään aurinkoisen päivän rannallakin, mutta tänä aamuna ei onnistunut edes veden nieleminen, niin kipeetä kurkussa teki. Marssin lääkärille josta lähdin lääkekassin kera, nyt sitten kämpillä odottelen että antibiootit ottavat voiton kaiken kirjavasta peitteestä kurkussani.. Eipä ole sukelluksista tullut nyt mitään ja mun DM-kurssin suoritankin loppuun maaliskuussa kun palaan tänne uudestaan. Silloin pitäisi kelit olla vieläkin trooppisemmat 🙂

Tässä olen ehtinyt siis surffailla netissä ja miettiä jatkosuunnitelmia. Ensi viikolla saan seurakseni äitin ja iskän joita lähden vastaanottamaan Samuille maanantaina. Pari viikkoa siitä eteenpäin ja suuntaan toiselle puolen rannikkoa Koh Lantalle ja Koh Lipelle ja siitä Malesian puolelle. Annukka tulee Singaporesta loppukuusta ja näillä näkymin treffataan Pulau Penangilla ja mietitään jatkosuunnitelmat sitten siellä. Nyt mä otan pienet päiväunet ja jatkan taas jonain toisena päivänä 🙂

KTD:n tontut

Toinen luku: Kotiutuminen Koh Taolle ja sukellusten aloitus

Ensimmäinen viikko Koh Taolla on vietetty! Perjantaina aamulla yllätyksekseni Lomprayah-lauttafirman kuski tuli hakemaan minut yöpaikastani ja parin tunnin lauttamatkan jälkeen rantauduin tälle kauniille saarelle. Marssin siitä ensimmäiseksi Koh Tao Diversin shopille ja sieltä sain apua majapaikan etsintään. Rinkka selässä tallustaminen ei ollut tällä helteellä kaikkein mukavinta joten päädyin ensimmäiseksi kahdeksi yöksi majoittua ihanaan pikku bungalowiin rantakivillä (Queen Resort). Se oli mukavan rauhallinen paikka Sairee Beachin ja Mae Haadin välissä ja terassilta löytyi riippumatto jossa loikoillessa alkoi arkihuolet pikkuhiljaa kadota mielestä :). Näiden öiden jälkeen en enää jaksanut säikkyä gekkoja tai muitakaan pikku lemmikkejä. Nyt jo naurattaa ensimmäinen yö Samuilla kun en uskaltanut vessassa käydä kun näin vilauksen pikku liskosta siellä.. Mulla ei ollut siellä yhtään naapureita tuolla ranta-mökissä joten yön pimeinä tunteina tuli vähän orpo olo ja etsin pidempiaikaisen majoituksen, jossa on naapureita.

Muutin vähän Mae Haadin suuntaan Mr J’s bungalowiin (olikin muuten neljäs muutto viikon sisään – todellista reppureissaajan elämää). Itse Mr J on

MrJ's Bungalows, huoneeni ovi näkyy kuvassa vasemmassa yläkulmassa.

aika persoona, asuntojen yhteydessä hän pitää pientä kauppaa jossa myy kaikenlasta pientä kirjoista snakseihin ja näyttää hänellä olevan myynnissä kotitekoisia kondomejakin! Tosin mulla ei niille kyllä käyttöä ole 😀 Eihän tää mikään luksus-maja ole, mutta lämmin vesi, jääkaappi, telkkari ja netti löytyy – enköhän mä näillä eväillä kuukauden pärjäile. Lähellä rantaa tämäkin on ja parvekkeelta näkyy merelle. Vuokra on 8000 baht (196 eur) kk, ei mikään päätähuimaava.

Pinnan alle pääsin sitten heti seuraavana päivänä ja osallistuin OWD-oppilaiden ensimmäiseen sukellukseen. Siinä sain palautella itsekin mieleen tietoja ja taitoja, jotka olivat päässeet taas vähän ruostumaan kun edellisestä sukelluksesta oli kulunut yli 2 vuotta. Viikon aikana on tullut sukellettua useasti ja olen tähän mennessä suorittanut Nitrox-, Ensiapu- ja Rescue Diver -kurssit. Iltaisin on ollut tosi väsynyt kaikesta sukelluksesta ja opiskelusta. Suihkun ja ruokailun (ihania ruokia ja hinnat n. 3 e/ruokailu) jälkeen on uni maistunut hyvin makealle eikä muuta ole enää jaksanut tehdäkään.

Eilen oli kuitenkin RD-valmistujaisjuhlien vuoro ja tuli muutama baari ja drinkki tutuksi 🙂 Seurana oli toinen oppilas keskukselta ja muita suomalaisia joihin tuolla rantabaarissa törmättiin. Kivaa oli pikkutunneille asti ja kyllä oli hyvä, että tänään oli vapaapäivä.. Olotila ei ole sieltä kaikken parhaimmasta päästä! Kävin kuitenkin mun kouluttaja-Päivin kanssa lounastamassa ja tutkimassa varusteita, joita mun tulee hankkia. Mennään maanantaina vielä uudelleen koska yksi liike oli kiinni. Taisin kuitenkin jo löytää märkäpuvun jolla sitten tarkenee paremmin tuolla vielä viileähkössä vedessä (no, onhan se 27 asteista, mutta kyllä siellä vilu ehtii tulla). Merenkäynnistä johtuen näkyvyys on ollut aika surkea koko viikon, mutta se on toisaalta ihan hyväkin näitä taitoja opetellessa. Toivottavasti ne kuitenkin tosta pian kirkastuu ja pääsee näkemään kivoja juttuja. Viime viikolla täällä oli viimeksi bongattu valashai, mutta nyt on tainnut nuo jättiläiset lähteä muihin vesiin, harmi. Kerron dive siteista lisää kun olen niihin tarkemmin päässyt tutustumaan.

Sain tänään Divemaster-koulutuspaketin ja niihin tässä vielä illalla olisi tarkoitus tutustua, huomenna onkin vuorossa jo ensimmäinen assaus OWD-kurssilla 🙂 Alanpa siis tekemään tehtäviä ja palaan taas asiaan myöhemmin!