Vanhempani saapuivat siis Samuille edellispäivänä. Minäkin selviydyin – aika tuskaisena tosin – lautalla Taolta ja ehdimme viettää yhden kivan päivän ja illan tutkien lähiseutua ja majoittuen villaamme. Asumus on aika jees ja mulla on oma yläkerta-yksiö kattoterasseineen. Alaterassilta löytyy pikkuinen uima-allaskin, ehkä vielä myöhemmin ehdin sitäkin testaamaan 🙂 Nyt siihen ei jäänyt aikaa, koska..
Tiistai-aamuna olin samaa mieltä äitini kanssa, että nyt taitaa olla aika uudelle lääkärikäynnille, kuume ei hellitä, kurkku ei siedä nielaisemista jos särkylääkkeen ottamisesta on yli tunti ja huulet aivan kamalat tulehtuneen ihottumaiset. Olotila tuskaisuusasteikolla 1-10 jotain 11 luokkaa. Isä olikin tutustunut sairaalasuosituksiin ja suhautettiin taksilla Bangkok Hospital Samuihin. Sairaalan toiminta tuntui tehokkaalta; Ovella respa jossa ilmoittaudutaan ja otetaan henkilötiedot sekä valokuva. Sen jälkeen seuraava hoitsu ottaa vastaan ja mittaa verenpaineen, kuumeen, painon ja kyselee oireista. Sitten ohjataan lääkärille joka tarkentelee ja kyselee sekä tekee arvionsa. Mulle se lääkäri sanoi että jääpäs tyttö tänne pariksi päiväksi parantumaan ja tiputukseen ja täällä sitä siis edelleen makaan. Otettiin verikokeita kaikesta mahdollisesta ja niistä ei vielä mitään tosin selvinnyt – kaikki kunnossa. Bakteerit vilistelee kurkussa ja se on edelleen tosi kipeä :/ Kuumetta on vieläkin hieman, mutta sen suhteen olotila jo paljon helpottunut. Suoraan suoneen tulee monta pussia antibioottia päivittäin ja suun kautta pillereitä. Huulia ja ihottumia hoidetaan voiteilla. Jokohan auttais pikku hiljaa..
Kaikki hoitajat on täällä tosi ihania ja tyylikkäitä! Milloin olet nähnyt suomessa hoitsujen kulkevan siisteissä tyköistuvissa jakkupuvuissa ja korkokengissä, hiukset nätisti nutturalla? Ja ystävällinen hymy huulilla koko ajan ja mä en edes pysty hymyilee takaisin kun huuliin sattuu. Englantiakin puhuvat. Illalla kun äiti ja isä täällä vierailivat, he kertoivat oveni edessä olevan kärryn desinfiointiaineineen ja hanskoineen sekä varoituslapun jossa lukee: desinfioi kädet mennen tullen ja jos menet 3 askelta lähemmäs potilasta, käytä suojamaskia! Eli niin vaarallinen ja eristyksissä nyt sitten olen 😀
No jos joutuu muutamaksi päiväksi huoneen vangiksi, niin tässä ainakin olosuhteet on ihan kohdillaan. Huone on ennemminkin parempitasoinen
hotellihuone sohvineen ja ruokailutiloineen. Sängyn saa miljoonaan eri asentoon ja mun terassilla näkyy olevan aurinkotuolikin. Ruokailuja varten sain menun josta tuli valita päivän ruoat ja kylpyhuoneessa erilaisia spa-tuotteita. Telkkarista löytyy kanavia ja sain läppärinikin tänne. Yksi seinä on lasia ja siitä voin nytkin katsella aurinkoiseen puutarhaan. Palmupuiden tuijottaminen täältä käsin laittaa kyllä harmittamaan, ettei niiden alla voi loikolla.. Vielä nyt kun vanhempani ovat vierailulla :/ Toisaalta ilman heitä olisin ollut aika pulassa kun en varautunut ollenkaan jäämään sairaalahoitoon. He ovat tuoneet tarvittavia juttuja (kuten esim. suomiherkkuja suklaata ja karkkia, eihän niitä ilman täällä pärjäisi!) ja pitäneet seuraa 🙂 Huomenna tai perjantaina mun pitäs päästä pois niin on meillä sitten vielä hyvin aikaa puuhastella, nyt voivat keskittyä rentoutumiseen hekin ja poistaa matkaväsymystä.
Eurooppalaisen matkavakuutukseen olen joutunut turvautumaan tällä reissullani jo toistamiseen. Ensimmäisellä kerralla joulun alla multa vietiin sukellustietokone shopilta ja rahat uuteen tulivat tilille muutamassa päivässä. Nyt eilen illalla lähetin meiliä vakuutusyhtiöön tiedoksi hoitoon joutumisesta ja sieltä tuli muutamassa minuutissa meiliä takaisin ja hetken päästä Bangkokin kumppanilta vahvistus, että sairaala oli jo heille lähettänyt tiedon ja asia kunnossa. Loistavaa palvelua!
Nyt en keksi enää muuta kirjoitettavaa kun ei ole mitään tapahtunut, joten lopetan tällä kertaa tähän ja jatkan makaamista 🙂