Jaksoinko aiemmin hehkuttaa luksusoloja Singaporessa? No nyt jatkan sitä samaa linjaa.. Siis vau, jälleen oli silmät ihmetyksestä ammollaan kun saavuille villaamme Seminyakissa (Aria Villas). Respan ystävällisen vastaanottajan upgreidauksen jälkeen avautui portti ihanaan puutarhaan jossa iltahämärässä kauniisti valaistu uima-allas kutsui matkaajat samantien pulahtamaan ja virkistäytymään. Ai niin, pitäisikö sisällekin vilkaista? Ehkä suurin näkemäni katosvuode odotti nukkujiaan ja kaunis kylpyhuone pesemään matkapölyt niskasta. Ulkoilmakylppärikin oli kuin mikäkin puutarha kasveineen ja suurine kylpyammeineen. Suihkutellakin sai ihan taivasalla auringon tai tähtien paisteessa. Keittiö ja ruokailutila löytyi ulkoa katoksen alta. Ehkä täällä viikon voi just ja just asua 😉 Mahdetaanko malttaa poistua portistamme ollenkaan.. Täälläkin testasimme huonepalvelua ja toimi.. Vai miltä kuulostaa ystävänpäivä-dinner omassa puutarhassa kynttilöin valaistun altaan äärellä tähtitaivaan alla? Niin ja ruokakin oli erittäin maistuvaa 🙂 Kuten Balilla kaikkialla missä syötiin, tosin vähän hintavaa kun oli hieman toisenlaisiin budjetteihin tottunut.
Käytiin Balilla tutustumassa päärantaan Kuta Beachiin joka oli ihan kiva nähdä, mutta käväisy ihan riitti. Ranta oli kyllä iso, mutta eipä siellä kauan jaksanut kaupustelijoiden huutoja kuunnella. Kaupan oli lähinnä juomaa ja surffausopetusta. Surffausta olisin toki voinut halutakin kokeilla, mutta jääköön se toiseen kertaan kun Jussi ei siitä niin innostunut 🙂 Seminyakinkaan ranta ei kummoinen ollut, mutta Jimbaranissa alkoi näyttää jo vähän sellaiselta rannalta, johon olin tähän asti ehtinyt reissulla tottua. Siellä nautittiin jättikokoinen Seafood-illallinen yhtenä iltana auringonlaskua samalla ihaillen.
Käytiin tutustumassa myös taiteilijakeskuksessa Ubudissa ja hienoja taideteoksiakin oli kaupan vielä ihan sopuhintaan. Ei tullut kuitenkaan tehtyä heräteostosta, ihan jo käytännön syistäkin johtuen.. Mihinkäs tuollaisen käärön rinkassa oikein tunkisi. Samalla reissulla kävimme tapaamassa selvännäkijä Ketutia, josta olin lukenut kirjasta. Hän oli kovin varattu sillä hetkellä ja tarkoitus oli tulla myöhemmin takaisin kuulemaan, mitä tulevaisuus minulle tarjoaisi, mutta ei siihen tullutkaan sopivaa hetkeä. Tulkoot siis yllätyksenä 🙂 Siinä samalla nähtiin kadut, joissa samaisen kirjan elokuvaversio oli kuvattu. Tämä kirjahan (niin siis Eat, Pray, Love) sai munkin haaveet pidemmästä matkasta syvenemään, joten sen takia oli mukava nähdä niitä paikkoja. Ubudista ylöspäin kävimme katsomassa upeita maisemia tulivuorten keskellä ja kraatterijärvellä.
Tutustumisretki tehtiin myös Luwak-kahvi tilalle. Kyseinen yksi maailman kalleimmista kahveista jalostetaan kierrättämällä kahvipavut Luwak-eläimen ruuansulatuksen kautta. Joo’o kyllä vain, nämä kyseiset sivettikissat syövät pavut ja ulostavat ne puhdistusta varten.. Luotimme puhdistusoperaation laatuun ja hörppäsimme kupin kalleinta ikinä ostamaani kahvia. Ei se sen pahempaa ainakaan ollut kuin kotoinen Kulta Mokka.
Seminyakin seutuvilla kävimme syömässä hyvin ja nauttimassa juomista Beach Loungeissa. Mukava viikko vietettiin chillaillen ja nauttien elämästä 🙂
Seuraavaksi lennettiin Jakartaan, tarkoituksena lähinnä shoppailla jotain kivaa päällepantavaa. Hotellimme (Best Western Mangga Dua) läheltä löytyikin monta keskusta, mutta niiiin täynnä rättiä ja lumppua kuin olla ja voi! Yhdestä niistä löytyi vaatetehtaiden outlet-myymälöitä ja sieltä löytöjä olisin tehnyt vaikka kuinka.. Joutui siis repussa osa vanhoista vaatteista antamaan tilaa uusille. Ihan kiva saada välillä vaihtelua vaatevarastoon, kun alkaa jo kyllästyttää pukea samoja päälle. Kaikki yhdistelmät on jo käytetty! Tilanpuutteen vuoksi joutuu jättämään aiempaa pois kun uutta tilalle, tosin tämä käytäntö erittäin hyväksi havaittu kun eipä niitä poisheitettyjä ole kertaakaan tullut ikävä, taidan jatkaa kotonakin samaa.. Kävimme myös merkkiliikkeiden keskuksessa samalla tutustuen Jakartan bisnes-alueeseen.
Aiemminkin monessa kaupungissa köyhien ja rikkaiden välinen kuilu on pistänyt silmään, mutta täällä ero on kyllä ehdottomasti räikein näkemistäni. Slummit ja huippumodernit pilvenpiirtäjät vieri vieressä. Hotellin lähettyvillä kävellessämme (ja tajuttuamme sen olevan maailman huonoin keino liikkua Jakartassa kävelyteiden puuttuessa ja autojen tööttäillessä väistymään katuojiin – lyhyillekin matkoille siis taksi!) ohitimme asumuksia, joissa ei voisi uskoa ihmisen asuvan.. Sielläpä he kuitenkin ystävällisinä hymyilivät ja tervehtivät valkoisia kummajaisia 🙂
Jakartassa huoneemme oli 32. kerroksessa ja koinkin melkoisen yllätyksen kun ikkunastamme yhtäkkiä kurkkaa mies! Säikähdin melkoisesti kun hymyilevä pää ilmestyy verhojen välistä.. Enpä tiedä millä asialla tyyppi sieltä sisälle pyrki koska muutaman sanan vaihdettuamme saimme todeta puhuvamme ihan eri kieliä, mutta seinänvierustaa kiertävällä huoltokuilulla hän siinä hetken heilui edestakaisin huoltohaalarit päällä. Ehkä oli siis ihan kunnallisella asialla, mutta kyllä arvotavarat laitettiin visusti tallelokeroon ulos lähtiessämme.
