Artikkelit

Julkaistu

Viides luku: Vanhempien kanssa Samuilla ja Taolla

(Kuvia tulossa myöhemmin..)

Ensimmäinen viikko äitin ja isän vierailusta meni mun osalta siis vähän pyllylleen sairaalassa maatessa. Noh, hyvinhän lähiseudut tulivat heille tutuiksi ihan keskenäänkin ja joka päivä kävivät mulle pitämässä seuraa sairaalalla. Kun tippaletkusta pääsin irti, kävimme kiertämässä sairaalan vehreän puutarhan (ikkunasta katselin, että puutarhureita oli varmaan yhtä paljon kuin hoitsuja..) josta löytyi palmuja, kukkia ja pieni järvi kaloineenkin. No hyvinhän työntekijöille riittää maksettavaa kun munkin lasku teki n. 5000 euroa! Kiitos Eurooppalainen 🙂

Toipilaana jatkoin vielä sairaalasta päästyänikin, mutta onneksi oli apua koko ajan lähellä ja pitsakuljetus pelasi 🙂 Kun vähän voimat palautui, lähdimme kiertämään Samuin saaren ja kävimme katsomassa ensin kuinka apinat keräävät kookospähkinöitä palmuista. Taitavia veijareita! Seuraavaksi oli vuorossa vierailu safaripuistossa jolloin alkoi tulla vettä taivaan täydeltä. No hyppäsimme silti jeeppiin joka vei meidät putouksen juurelle. Siitä lähdimme kipuamaan rappuja ja ylittämään sateesta liukkaita pikkusiltoja ylemmäs. Niitä riitti ja riitti.. Ja mulla voimat eivät.. Äitikin oli sitä mieltä, että saa riittää ja me lähdimme takaisin alas iskän kivutessa ylös asti. Kuvista nähtiin, että hieno paikka oli eikä meiltäkään paljon jäänyt askelmia puuttumaan! Oli kyllä todellinen sademetsä se, kosteusprosentti oli tosi lähellä sataa siellä kohtaa. Puistossa oli myös tiikereitä, iso sekä pari vauvaa. Niiden kanssa sai mennä kuvaan, mutta mä en halunnut ikuistaa itseäni tulehtuneen suuni kanssa, joten äiti ja iskä rohkeana ottivat vauva-tiikerin syliin ja syöttivät sitä tuttipullolla! Nälkäinen se tosiaan olikin, hyvä että siinä kohtaa sille kelpasi vain maito..

Vierailimme myös saaren pääkaupungissa, Nathonissa. Se pysähdys tosin oli hyvin pikainen eikä keritty kuin pieni evästauko pitää 7-11:n edessä ja vähän tuliaisostoksia tehtyä. Eipä ne kadut kuitenkaan kovin paljoa muusta saaresta poikenneet, vähemmän turisteja näköpiirissä vain ja olihan se vähän isompi. Seuraavaksi saaren toiseen päähän tutustumaan Big Buddha -patsaaseen jossa äiti innostui soittamaan jokaista kelloa tasanteella. Vielä käynti saaren suurimmalla temppelialueella joka sai äitin ja isän hiljaiseksi näyttävyydellään. Olihan se hieno, mutta Bangkokin suuren temppelialueen nähneenä mulla ei suu jäänyt yhtä ammolleen kuin heillä 🙂

Samuilla pysyttelimme lähinnä villamme lähistöllä Lamai Beachin alueella, mutta yhtenä päivänä käytiin saaren ”päärannalla” Chawengilla. Siellä lounastimme rannalla ja metsästimme tuliaisia ja etenkin pikku-Wilman tuliainen meinasi tuottaa ongelmaa, siinä kun piti esiintyä Nasu! Löytyi se sitten myöhemmin jostain muualta.. 🙂 Monenmoista laukun täytettä äiti onnistui matkalta kaappaamaan mukaansa.

Pari päivää vietimme Taolla johon halusin heidän tutustuvan. Hyvinhän he tuolla viihtyivät, oltaisiin hyvin voitu olla pidempäänkin! Asuimme villassa (Dusit Buncha) upealla paikalla; Ihan rannassa omalla pikku biitsillä josta huikea näkymä suoraan Koh Nang Yangille. Siellähän me yksi päivä sitten vietettiinkin, tuolla kolmen saaren ryppäässä joita yhdistää vitivalkoiset rantakaistaleet. Iskän kanssa kiivettiin ylös kukkulalle, joka on pakollinen paikka käydä ottamassa valokuva. Sellaista maisemaa ei kyllä ihan joka päivä näekään! Harmi kun äiti ei kipeän polven vuoksi (joka kyllä kesti hurjan hyvin koko 2 viikon temmellykset) uskaltanut lähteä ylös. Tosin ei hänelläkään valittamista ollut siellä ihanalla rannalla makaamisessakaan. Muutoin löhöilimme oman huvilan terassilla aina kun auringon paahteelta pystyimme. Käväisimme drinkillä ja äiti näki vihdoinkin tulitanssijoita joita oli monesti pyytänyt. Kävimme myös Ladyboy-showta katsomassa ja oli siinä ihmettelemistä, miten niin kauniit naiset ovat tai ovat olleet miehiä..

Niinkuin aina kun on kivaa, aika kului nopeasti ja matka kohti suomea alkoi ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Mä siirryin yhdeksi yöksi halvempaan majoitukseen ja sanoin hyvästit suomeen palaajille. Mulla matka jatkuisi seuraavana päivänä Krabin kautta Koh Lipelle ja äiti ja isä pääsevät ihan kohta hiihtämään 🙂 Kiitos seurasta rakkaat äiti ja isä, ihana kun olitte <3

Julkaistu

Neljäs luku: Kun kerran sairastetaan, tehdään se tyylillä

Vanhempani saapuivat siis Samuille edellispäivänä. Minäkin selviydyin – aika tuskaisena tosin – lautalla Taolta ja ehdimme viettää yhden kivan päivän ja illan tutkien lähiseutua ja majoittuen villaamme. Asumus on aika jees ja mulla on oma yläkerta-yksiö kattoterasseineen. Alaterassilta löytyy pikkuinen uima-allaskin, ehkä vielä myöhemmin ehdin sitäkin testaamaan 🙂 Nyt siihen ei jäänyt aikaa, koska..

Sairaalamuotia Koh Samuilla

Tiistai-aamuna olin samaa mieltä äitini kanssa, että nyt taitaa olla aika uudelle lääkärikäynnille, kuume ei hellitä, kurkku ei siedä nielaisemista jos särkylääkkeen ottamisesta on yli tunti ja huulet aivan kamalat tulehtuneen ihottumaiset. Olotila tuskaisuusasteikolla 1-10 jotain 11 luokkaa. Isä olikin tutustunut sairaalasuosituksiin ja suhautettiin taksilla Bangkok Hospital Samuihin. Sairaalan toiminta tuntui tehokkaalta; Ovella respa jossa ilmoittaudutaan ja otetaan henkilötiedot sekä valokuva. Sen jälkeen seuraava hoitsu ottaa vastaan ja mittaa verenpaineen, kuumeen, painon ja kyselee oireista. Sitten ohjataan lääkärille joka tarkentelee ja kyselee sekä tekee arvionsa. Mulle se lääkäri sanoi että jääpäs tyttö tänne pariksi päiväksi parantumaan ja tiputukseen ja täällä sitä siis edelleen makaan. Otettiin verikokeita kaikesta mahdollisesta ja niistä ei vielä mitään tosin selvinnyt – kaikki kunnossa. Bakteerit vilistelee kurkussa ja se on edelleen tosi kipeä :/ Kuumetta on vieläkin hieman, mutta sen suhteen olotila jo paljon helpottunut. Suoraan suoneen tulee monta pussia antibioottia päivittäin ja suun kautta pillereitä. Huulia ja ihottumia hoidetaan voiteilla. Jokohan auttais pikku hiljaa..

Kaikki hoitajat on täällä tosi ihania ja tyylikkäitä! Milloin olet nähnyt suomessa hoitsujen kulkevan siisteissä tyköistuvissa jakkupuvuissa ja korkokengissä, hiukset nätisti nutturalla? Ja ystävällinen hymy huulilla koko ajan ja mä en edes pysty hymyilee takaisin kun huuliin sattuu. Englantiakin puhuvat. Illalla kun äiti ja isä täällä vierailivat, he kertoivat oveni edessä olevan kärryn desinfiointiaineineen ja hanskoineen sekä varoituslapun jossa lukee: desinfioi kädet mennen tullen ja jos menet 3 askelta lähemmäs potilasta, käytä suojamaskia! Eli niin vaarallinen ja eristyksissä nyt sitten olen 😀

No jos joutuu muutamaksi päiväksi huoneen vangiksi, niin tässä ainakin olosuhteet on ihan kohdillaan. Huone on ennemminkin parempitasoinen

Bangkok Hospital Samui, lääkäri tarinoi

hotellihuone sohvineen ja ruokailutiloineen. Sängyn saa miljoonaan eri asentoon ja mun terassilla näkyy olevan aurinkotuolikin. Ruokailuja varten sain menun josta tuli valita päivän ruoat ja kylpyhuoneessa erilaisia spa-tuotteita. Telkkarista löytyy kanavia ja sain läppärinikin tänne. Yksi seinä on lasia ja siitä voin nytkin katsella aurinkoiseen puutarhaan. Palmupuiden tuijottaminen täältä käsin laittaa kyllä harmittamaan, ettei niiden alla voi loikolla.. Vielä nyt kun vanhempani ovat vierailulla :/ Toisaalta ilman heitä olisin ollut aika pulassa kun en varautunut ollenkaan jäämään sairaalahoitoon. He ovat tuoneet tarvittavia juttuja (kuten esim. suomiherkkuja suklaata ja karkkia, eihän niitä ilman täällä pärjäisi!) ja pitäneet seuraa 🙂 Huomenna tai perjantaina mun pitäs päästä pois niin on meillä sitten vielä hyvin aikaa puuhastella, nyt voivat keskittyä rentoutumiseen hekin ja poistaa matkaväsymystä.

Eurooppalaisen matkavakuutukseen olen joutunut turvautumaan tällä reissullani jo toistamiseen. Ensimmäisellä kerralla joulun alla multa vietiin sukellustietokone  shopilta ja rahat uuteen tulivat tilille muutamassa päivässä. Nyt eilen illalla lähetin meiliä vakuutusyhtiöön tiedoksi hoitoon joutumisesta ja sieltä tuli muutamassa minuutissa meiliä takaisin ja hetken päästä Bangkokin kumppanilta vahvistus, että sairaala oli jo heille lähettänyt tiedon ja asia kunnossa. Loistavaa palvelua!

Nyt en keksi enää muuta kirjoitettavaa kun ei ole mitään tapahtunut, joten lopetan tällä kertaa tähän ja jatkan makaamista 🙂

 

Julkaistu

Kolmas luku: Elämää Koh Taolla

Matkaa on jatkunut jo yli kuukausi, mihin aika katoaa?! Täällä olen elellyt Koh Taolla sukellellen ja vain nauttien olostani. Sukelluksia on tullut kiitettävästi

Jouluaaton tonttusukeltajat

ja olen avustanut OWD-kursseilla monesti. Se on mukavaa puuhaa kun saa olla hyödyksi ja jopa osaa tehdä jotain! Ei siitä kauan ole kun minä olin se jota pitää vahtia ja katsoa perään joka käänteessä. Sääolosuhteet eivät sukeltajia oikein ole suosineet, koska merenkäynnistä johtuen näkyvyys on ollut surkeaa. Korkeat aallot eivät venettämmekään ole kovin kauas voinut viedä joten tässä lähimmät sukellus saitit vasta tulleet mulle tutuiksi (Twins, White Rock, Satta Kut –hylky ja Saireen ranta). Jouluaattona järjestettiin kuitenkin perinteinen sukellusreissu Chumphonille jonne urheasti matkasimme vaikka aallot olivat perillä venettämme suuremmat.. Silti oli kivaa!

Joulupöytä

Jouluaattona olin syömässä kouluttajani Päivin luona ja hän oli kokannut upean illallisen meille vieraille. Herkkuja oli monenlaista ja jopa porkkanalaatikkoa – nam! Osallistuin minäkin yhden ruokalajin valmistukseen ja kun se oli mun vastuulla, niin sehän unohtui kokonaan keittimeen.. Ei siis syöty kukka- ja parsakaalia 😉 Te jotka tiedätte mun keittiötaitoni, ette varmaankaan yllättyneet.. Joulujuhlat jatkuivat pitkälle yöhön rantabaarissa ja vähän samalla kaavalla meni uusivuosikin, tosin illallispaikkana oli italialainen ravintola (Porto Bello) jossa ”opiskelukollegani” (eli toinen DMT Jenni) kanssa syötiin ihanaa lohipastaa! Ilotulitusten saattamana päätin lähettää ilmoihin yhden tulisoihdunkin, sinne se lähti taivaalle mulle ja teille kaikille onnea uudelle vuodelle tuottamaan 🙂

Tämä viimeinen viikko onkin ollut tylsistä tylsin kun vähän kaikkia Koh Tao Diversilaisia vaivannut flunssa iski sitten minuunkin. Pari päivää tuli vettä taivaan täydeltä ja silloin ei haitannut vaikka joutuikin makaamaan sängyn pohjalla. Niinä päivinä en todellakaan tehnyt yhtikäs mitään, nukuin vaan. Olo alkoi jo vähän helpottaa ja pystyi viettämään aurinkoisen päivän rannallakin, mutta tänä aamuna ei onnistunut edes veden nieleminen, niin kipeetä kurkussa teki. Marssin lääkärille josta lähdin lääkekassin kera, nyt sitten kämpillä odottelen että antibiootit ottavat voiton kaiken kirjavasta peitteestä kurkussani.. Eipä ole sukelluksista tullut nyt mitään ja mun DM-kurssin suoritankin loppuun maaliskuussa kun palaan tänne uudestaan. Silloin pitäisi kelit olla vieläkin trooppisemmat 🙂

Tässä olen ehtinyt siis surffailla netissä ja miettiä jatkosuunnitelmia. Ensi viikolla saan seurakseni äitin ja iskän joita lähden vastaanottamaan Samuille maanantaina. Pari viikkoa siitä eteenpäin ja suuntaan toiselle puolen rannikkoa Koh Lantalle ja Koh Lipelle ja siitä Malesian puolelle. Annukka tulee Singaporesta loppukuusta ja näillä näkymin treffataan Pulau Penangilla ja mietitään jatkosuunnitelmat sitten siellä. Nyt mä otan pienet päiväunet ja jatkan taas jonain toisena päivänä 🙂

KTD:n tontut
Julkaistu

Toinen luku: Kotiutuminen Koh Taolle ja sukellusten aloitus

Ensimmäinen viikko Koh Taolla on vietetty! Perjantaina aamulla yllätyksekseni Lomprayah-lauttafirman kuski tuli hakemaan minut yöpaikastani ja parin tunnin lauttamatkan jälkeen rantauduin tälle kauniille saarelle. Marssin siitä ensimmäiseksi Koh Tao Diversin shopille ja sieltä sain apua majapaikan etsintään. Rinkka selässä tallustaminen ei ollut tällä helteellä kaikkein mukavinta joten päädyin ensimmäiseksi kahdeksi yöksi majoittua ihanaan pikku bungalowiin rantakivillä (Queen Resort). Se oli mukavan rauhallinen paikka Sairee Beachin ja Mae Haadin välissä ja terassilta löytyi riippumatto jossa loikoillessa alkoi arkihuolet pikkuhiljaa kadota mielestä :). Näiden öiden jälkeen en enää jaksanut säikkyä gekkoja tai muitakaan pikku lemmikkejä. Nyt jo naurattaa ensimmäinen yö Samuilla kun en uskaltanut vessassa käydä kun näin vilauksen pikku liskosta siellä.. Mulla ei ollut siellä yhtään naapureita tuolla ranta-mökissä joten yön pimeinä tunteina tuli vähän orpo olo ja etsin pidempiaikaisen majoituksen, jossa on naapureita.

Muutin vähän Mae Haadin suuntaan Mr J’s bungalowiin (olikin muuten neljäs muutto viikon sisään – todellista reppureissaajan elämää). Itse Mr J on

MrJ's Bungalows, huoneeni ovi näkyy kuvassa vasemmassa yläkulmassa.

aika persoona, asuntojen yhteydessä hän pitää pientä kauppaa jossa myy kaikenlasta pientä kirjoista snakseihin ja näyttää hänellä olevan myynnissä kotitekoisia kondomejakin! Tosin mulla ei niille kyllä käyttöä ole 😀 Eihän tää mikään luksus-maja ole, mutta lämmin vesi, jääkaappi, telkkari ja netti löytyy – enköhän mä näillä eväillä kuukauden pärjäile. Lähellä rantaa tämäkin on ja parvekkeelta näkyy merelle. Vuokra on 8000 baht (196 eur) kk, ei mikään päätähuimaava.

Pinnan alle pääsin sitten heti seuraavana päivänä ja osallistuin OWD-oppilaiden ensimmäiseen sukellukseen. Siinä sain palautella itsekin mieleen tietoja ja taitoja, jotka olivat päässeet taas vähän ruostumaan kun edellisestä sukelluksesta oli kulunut yli 2 vuotta. Viikon aikana on tullut sukellettua useasti ja olen tähän mennessä suorittanut Nitrox-, Ensiapu- ja Rescue Diver -kurssit. Iltaisin on ollut tosi väsynyt kaikesta sukelluksesta ja opiskelusta. Suihkun ja ruokailun (ihania ruokia ja hinnat n. 3 e/ruokailu) jälkeen on uni maistunut hyvin makealle eikä muuta ole enää jaksanut tehdäkään.

Eilen oli kuitenkin RD-valmistujaisjuhlien vuoro ja tuli muutama baari ja drinkki tutuksi 🙂 Seurana oli toinen oppilas keskukselta ja muita suomalaisia joihin tuolla rantabaarissa törmättiin. Kivaa oli pikkutunneille asti ja kyllä oli hyvä, että tänään oli vapaapäivä.. Olotila ei ole sieltä kaikken parhaimmasta päästä! Kävin kuitenkin mun kouluttaja-Päivin kanssa lounastamassa ja tutkimassa varusteita, joita mun tulee hankkia. Mennään maanantaina vielä uudelleen koska yksi liike oli kiinni. Taisin kuitenkin jo löytää märkäpuvun jolla sitten tarkenee paremmin tuolla vielä viileähkössä vedessä (no, onhan se 27 asteista, mutta kyllä siellä vilu ehtii tulla). Merenkäynnistä johtuen näkyvyys on ollut aika surkea koko viikon, mutta se on toisaalta ihan hyväkin näitä taitoja opetellessa. Toivottavasti ne kuitenkin tosta pian kirkastuu ja pääsee näkemään kivoja juttuja. Viime viikolla täällä oli viimeksi bongattu valashai, mutta nyt on tainnut nuo jättiläiset lähteä muihin vesiin, harmi. Kerron dive siteista lisää kun olen niihin tarkemmin päässyt tutustumaan.

Sain tänään Divemaster-koulutuspaketin ja niihin tässä vielä illalla olisi tarkoitus tutustua, huomenna onkin vuorossa jo ensimmäinen assaus OWD-kurssilla 🙂 Alanpa siis tekemään tehtäviä ja palaan taas asiaan myöhemmin!

Julkaistu

Ensimmäinen luku: Saapuminen Bangkokiin ja Koh Samuille

Nyt on matka alkanut! Erinäisten viivytysten jälkeen, todellakin olen kuin olenkin reissussa! Bangkokin kentällä kirjoittelen ja odotan lentoa Koh Samuille. Vietän siellä yön ja jatkan aamulla lautalla Taolle. Sieltä olisi sitten tarkoitus etsiä majapaikka seuraavaksi kuukaudeksi. Kuinka se sitten sujuukaan, siitä kuuluu myöhemmin!
Kuinka tähän sitten päästiinkään. No, suuri asia oli tietysti työnantajan loistava suhtautuminen suunnitelmiini. Aluksi suunniteltu vuorotteluvapaa vaihtui tosin opintovapaaksi. Suunnitelmissani suorittaa työ- ja organisaatiopsykologian verkko-opintoja. Opintovapaani on 1.1.-30.6.2011, sitä ennen viettelen tässä kesälomaa. Töihin palkattiin loistava sijainen (joka tosin jatkaa paluuni jälkeenkin) joten sinne jäi työt kahden loistavan kollegan käsiin! Kotonakaan ei matkani kohdannut suuria vastalauseita joten homma vireille!

Mitä kaikkea sitä sitten pitikään tehdä.. Keväällä kun asia varmistui, aloin tätä pohtia. Käytännön järjestelyihin kuitenkin ryhdyin vasta syksyllä. Paperiasiat töissä vireille oli kai ensimmäinen tekoni. Sitten suuri suunnitelmani oli jäädä rahan säästö –kuurille. Tämä ei kovin helppoa ollutkaan.. siksi matkabudjettia kasvattamaan myin autoni joka oli muutoinkin jo päivityksen tarpeessa. Divalle järjestyi hoitopaikka ja vaikka tuota karvapalloa on jo kova ikävä, tiedän että siellä se on ihan kuin kotonaan. Siitä varmistuttiin jo muutaman vierailun aikana.

Ystävät hyvästelivät minut yllättäin eräänä perjantaina. Töistä noudettiin saunomaan TTK-klubin tyttöjen kanssa ja tämän jälkeen pienten harhautusten kautta koin kyllä niin suuren yllärin, etten vieläkään usko todeksi. Silmät sidottuina istun sohvalla luullen olevani jossain tyhjässä satama-kapakassa jossa sattumalta oli tosi hyvä trubaduuri esiintymässä! No olihan se satama-kapakka ja hyvä trubaduuri, muttei todellakaan tyhjä! Jussi kultainen oli ainakin Katin ja Anan (varmasti muidenkin, kiitos te kaikki ihanat!) avustuksella järjestäneet upeat juhlat ruokineen ja juomineen sekä saaneet paikalle hurjan määrän ystäviäni ja sukulaisiani. Olin pyörtyä kun side silmiltä poistettiin ja aloin tunnistaa ihmisiä ympärillä! Paikalla oli varmaankin viitisenkymmentä ystävää, aivan mahtavaa!!! Vasta silloin tuli ensimmäisen kerran sellainen olo, että totta olenhan lähdössä jonnekin. Enhän mä nyt ikuisiksi ajoiksi mihinkään lähde, mutta oli tosi upeaa nähdä tärkeitä ihmisiä tuolla tavoin. Kiitos kiitos kiitos kaikki!

Sitten pitikin hommata uusi passi ja miettiä vähän tarkemmin reittisuunnitelmia. Aluksi sovin sukelluksista Koh Tao Diversilla, josta varmastikin kerron myöhemmin lisää. Tätä varten piti hakea turistiviisumi Thaimaahan. Vieraita saan matkan varrella mukavasti, joten sentään koko aikaa ei mun tarvitse yksin täällä olla. Ei yksin matkaaminen sinänsä tunnu vieraalta, kaikki lukemani viittaa siihen että yksin matkaaja ei todellakaan ole yksinäinen matkaaja. Tästä esimakua sain jo äsken koneessa keskustellessani Maarianhaminalaisen 70-vuotiaan vierustoverini kanssa, mielenkiintoisia tarinoita hänellä  Toki jos olisi kaveri matkassa, kokemusten jakaminen on hurjan iso osa iloa. No, siksi koitan vaikka jakaa niitä täällä blogissa!

Rokotuksista otin hepatiitti B:n (A minulla jo olikin) ja jäykkäkouristus-vahvistuksen kun edellinen oli mennyt umpeen. Näiden lisäksi suositeltiin Japanin aivotulehdus –rokotusta ja jo tuo nimi säikäytti sen verran että toki se oli otettava. Vielä kotona otettavat lavantauti-tabletit ja malaria-lääkkeet. Näihin upposikin melkoisesti tuota matkabudjettia, arvioisinko n. 400 e yhteensä. Lavantauti-rokotteesta jätin viimeisen tabletin kolmesta syömättä, kun sivuoireet olivat jotain aivan kuvottavaa ja olisin näiden oireiden kanssa joutunut sitten tänään lentämään.. Ehkä ne kaksi ottamaani minua sitten suojaa tässä matkalla. Lisäksi suurin osa laukkuni painosta taitaa tulla erilaisista terveyteen liittyvistä asioista.. On rasvoja, tabuja ja laastareita vaikka minkälaista. Toivottavasti niille ei tule käyttöä ja näiden osalta laukku saa olla yhtä painava takaisin tullessa! Mutta jos tulee hätä, on sitten apukin lähellä.

Rinkalla oli muuten painoa 12,4 kg ja epäilen että tuossakin satsissa on jo aika paljon liikaa tavaraa. Ehkä tässä opin vieläkin paremmaksi pakkaajaksi matkalla, saa nähdä. Lopetan tämän ensimmäisen luvun pieneen paljastukseen.. Tätä kirjoittaessani istuin Mäkkärissä Big Maciä syöden.. Joo joo, koitan näitä välttää, mutta selityksenä kelvannee, että nämä lentokenttä-ravintolat nyt on mitä on!

Ja kun en saanut lentokentältä postattua tätä, niin jatkan muutamalla rivillä. Kuuman kostea Koh Samui vastaanotti väsyneen matkaajan ja majoittauduin juuri Harrys Bungalowiin, jonka luulin olevan alaluokkaa ja kelvanneen nopeaan uneen ennen lautan lähtöä, mutta tämähän onki ihan hieno altaineen ja puutarhoineen! Nyt on matkapölyt suihkuteltu ja yksi olut nautittu oman majan terassilla, enää ei muuta ohjelmassa kun unille mars 🙂