Singaporesta eteenpäin ei ollut suunnitelmia pariksi viikoksi, joten päätin lähteä käymään Vietnamissa Phu Quocin saarella, jonne olin jo pitkään halunnut matkata. Lensin Ho Chi Minh Cityyn (ex Saigon) ja vietin siellä ensin vuorokauden. Jälleen oli edellisen yön unet jääneet vähille hurjan aikaisesta lennosta johtuen (vaikka aloinkin tässä kohtaa jo tottua klo 4 aamuherätyksiin). Pienten torkkujen jälkeen olin valmis liittymään katuvilinään. Ja sitä vilinää sitten riittikin.. Majoituin District 1:lle (Truong Hai Saigon Hotel) keskelle kaupunkia tiheiten asutulle alueella ja sen huomasi.
Katujen ylittäminen meinasi alkuun olla mahdotonta, kunnes otin mallia paikallisilta ja sinne vaan liikenteen joukkoon hitaasti maleksien, niin kyllä ne autot ja mopot sitten lopulta väistää ja kiertää. Kaikenlaista tavaraa ja ruokaa oli kaupan katujen varsilla ja löytyipä ihan putiikkejakin joissa pistäydyin uusien bikinien toivossa. Hmm, lyötyäni pään sovituskopin kattoon ja yrittäessä änkeä koon XL-uimapukua päälle vain todetakseni sen mahdottomaksi tehtäväksi, ymmärsin, ettei vaatteita kannata täältä etsiä 🙂
Lähistöltä löytyi Saigonin Notre Dame -katedraali ja hieno pääpostirakennus, joiden ohitse kävelin. Alueella on myös iso basaari-alue sisätiloissa, Ben Thanh Market, jota kävin ihmettelemässä. Olin lukenut, että siellä voisi olla melkoisen autenttista aterioida night marketin aikaan, mutta jätin sen väliin. Basaarialue oli täynnä tilpehööriä, vaatetta, kassia, korua, kangasta, hedelmiä, lihaa, vihanneksia.. Ja ihmisiä.Illan hämärtyessä hakeuduin lähelle hotellia syömään ja sen jälkeen nukkumaan. Huomenna olisi jälleen aamulento kohti Phu Quocia.
Yliarvioin aamuruuhkan ja olin kentällä hurjan ajoissa, mukava chek-in virkailija järjestikin minut aiemmalle lennolle, joten saavuin määränpäähän tuntia aiemmin. Hyppäsin taksiin ja mökkiini päästyäni (Hiep Thanh) päätin, että tämän päivän lepään enkä tee yhtään mitään! Ensin päivänokoset ja sen jälkeen kirja kainaloon ja rannalle. Söinkin siinä rannalla joten todellakaan en poistunut alueelta koko päivänä 🙂 Sitten olikin seuraavana päivänä hieman energisempi olo ja lähdin tallustamaan eteenpäin rantaa pitkin, ajatuksena ehkä kävellä se päästä päähän. Tiedusteltuani jossain kohtaa kuinka pitkälle ranta mahtaa jatkua ja vastauksen saatuani istahdin lounastamaan ja käännyin takaisin. Ranta jatkuisi lähes saaren eteläpäähän, eli kymmeniä kilometrejä 😀 Ilmankos rannan nimi on Long Beach.
Majapaikkani oli reilun kilometrin päässä Duong Dongin kylästä ja sekin matka oli mahdollista taittaa rantaa pitkin. Suuntasin myöhemmin siis sinne. Kylä oli tosi pieni ja nopeasti läpi tutkittu. Satama-alue oli täynnä kalastusaluksia ja sataman vieressä night market -katu, jossa yhtenä iltana kävin syömässä kun sitä niin kovin mainostettiin. Söinkin erinomaisen herkullisen kala-aterian, joten näitä katukeittiöitä tulee jatkossakin muistaa hyödyntää enemmän! Annukka, ehkä turhaan vierastettiin Malesiassa niiden muovituoli-paikkojen tarjontaa 🙂
Pakko kyllä myöntää, että kalojen syöminen tuottaa pieniä ristiriitaisia tunteita. Varsinkin kun ne makaavat kokonaisina siinä jäiden päällä valittavana ja juuri sellaisia kavereita pinnan alla usein ihailen. Noh, nämä kalastajat kuitenkin käyttävät ihan perinteisiä kalastusmenetelmiä luontoa tuhoamatta, joten näinhän tämä nyt kuuluukin mennä. Useat kalastajat toivottivat turistit tervetulleiksi mukaan iltaisin Squidien narraus-reissulle ja sen jälkeen nämä saaliit grillattaisiin veneen kannella. Melkein jo hyppäsinkin mukaan, kunnes muistin etten edes pidä kyseisestä meren herkusta..
Yhden päivän vietin veneellä ja sukelluksen parissa. Rainbow Diversin kanssa lähdin aamutuimaan Duong Dongin satamasta kohti eteläkärjen saaria 3 tunnin venematkan päähän. Menomatka kului muihin sukeltajiin tutustuen ja kannella torkkuen ja sitten pulahdus lämpimään veteen. Sain ihan oman oppaan jonka kanssa tutkittiin pinnan alaista elämää. Sukellukset ei mitään kovin ihmeellisiä olleet, korallia ja kaloja jonkin verran, paljon makroelämää. Olin siis jälleen saapunut makrosukellus-paikalle 😉 Vesi oli kuitenkin 30 asteista eikä mua paleltanut vedessä kertaakaan! Taisi olla ensimmäinen kerta näin.
En taida ikinä kyllästyä katselemaan auringonlaskuja, tähänkin harrastukseei löytyi upeita paikkoja saarelta. Rannalla tai rinteessä ja yksi upeimmista auringonlaskuista ikinä avautui kylän majakan takana kattoterassilta, siis wau! Mopokuskin takatarakalla matkaten tutustuin muuhun saareen ja sen jälkeen totesin tämän paikan tullut nähdyksi. Yksin matkaajalle paikka oli vähän turhankin rauhallinen ilman että tarjoaisi mitään sen ihmeempää tekemistä, joten päätin keksiä vielä jotain muutakin ennen kuin lähden Mariaa vastaan Bangkokiin. Vielä olisi muutama päivä jäljellä, minne siis suunta? Pistäydyin matkatoimistoon ja lähdin sieltä taskussani lippu seuraavaksi päiväksi rajan yli Kambodzaan. Hyvää yötä Vietnam siis viimeistä kertaa tällä erää!