(Kuvia tulossa myöhemmin..)
Ensimmäinen viikko äitin ja isän vierailusta meni mun osalta siis vähän pyllylleen sairaalassa maatessa. Noh, hyvinhän lähiseudut tulivat heille tutuiksi ihan keskenäänkin ja joka päivä kävivät mulle pitämässä seuraa sairaalalla. Kun tippaletkusta pääsin irti, kävimme kiertämässä sairaalan vehreän puutarhan (ikkunasta katselin, että puutarhureita oli varmaan yhtä paljon kuin hoitsuja..) josta löytyi palmuja, kukkia ja pieni järvi kaloineenkin. No hyvinhän työntekijöille riittää maksettavaa kun munkin lasku teki n. 5000 euroa! Kiitos Eurooppalainen 🙂
Toipilaana jatkoin vielä sairaalasta päästyänikin, mutta onneksi oli apua koko ajan lähellä ja pitsakuljetus pelasi 🙂 Kun vähän voimat palautui, lähdimme kiertämään Samuin saaren ja kävimme katsomassa ensin kuinka apinat keräävät kookospähkinöitä palmuista. Taitavia veijareita! Seuraavaksi oli vuorossa vierailu safaripuistossa jolloin alkoi tulla vettä taivaan täydeltä. No hyppäsimme silti jeeppiin joka vei meidät putouksen juurelle. Siitä lähdimme kipuamaan rappuja ja ylittämään sateesta liukkaita pikkusiltoja ylemmäs. Niitä riitti ja riitti.. Ja mulla voimat eivät.. Äitikin oli sitä mieltä, että saa riittää ja me lähdimme takaisin alas iskän kivutessa ylös asti. Kuvista nähtiin, että hieno paikka oli eikä meiltäkään paljon jäänyt askelmia puuttumaan! Oli kyllä todellinen sademetsä se, kosteusprosentti oli tosi lähellä sataa siellä kohtaa. Puistossa oli myös tiikereitä, iso sekä pari vauvaa. Niiden kanssa sai mennä kuvaan, mutta mä en halunnut ikuistaa itseäni tulehtuneen suuni kanssa, joten äiti ja iskä rohkeana ottivat vauva-tiikerin syliin ja syöttivät sitä tuttipullolla! Nälkäinen se tosiaan olikin, hyvä että siinä kohtaa sille kelpasi vain maito..
Vierailimme myös saaren pääkaupungissa, Nathonissa. Se pysähdys tosin oli hyvin pikainen eikä keritty kuin pieni evästauko pitää 7-11:n edessä ja vähän tuliaisostoksia tehtyä. Eipä ne kadut kuitenkaan kovin paljoa muusta saaresta poikenneet, vähemmän turisteja näköpiirissä vain ja olihan se vähän isompi. Seuraavaksi saaren toiseen päähän tutustumaan Big Buddha -patsaaseen jossa äiti innostui soittamaan jokaista kelloa tasanteella. Vielä käynti saaren suurimmalla temppelialueella joka sai äitin ja isän hiljaiseksi näyttävyydellään. Olihan se hieno, mutta Bangkokin suuren temppelialueen nähneenä mulla ei suu jäänyt yhtä ammolleen kuin heillä 🙂
Samuilla pysyttelimme lähinnä villamme lähistöllä Lamai Beachin alueella, mutta yhtenä päivänä käytiin saaren ”päärannalla” Chawengilla. Siellä lounastimme rannalla ja metsästimme tuliaisia ja etenkin pikku-Wilman tuliainen meinasi tuottaa ongelmaa, siinä kun piti esiintyä Nasu! Löytyi se sitten myöhemmin jostain muualta.. 🙂 Monenmoista laukun täytettä äiti onnistui matkalta kaappaamaan mukaansa.
Pari päivää vietimme Taolla johon halusin heidän tutustuvan. Hyvinhän he tuolla viihtyivät, oltaisiin hyvin voitu olla pidempäänkin! Asuimme villassa (Dusit Buncha) upealla paikalla; Ihan rannassa omalla pikku biitsillä josta huikea näkymä suoraan Koh Nang Yangille. Siellähän me yksi päivä sitten vietettiinkin, tuolla kolmen saaren ryppäässä joita yhdistää vitivalkoiset rantakaistaleet. Iskän kanssa kiivettiin ylös kukkulalle, joka on pakollinen paikka käydä ottamassa valokuva. Sellaista maisemaa ei kyllä ihan joka päivä näekään! Harmi kun äiti ei kipeän polven vuoksi (joka kyllä kesti hurjan hyvin koko 2 viikon temmellykset) uskaltanut lähteä ylös. Tosin ei hänelläkään valittamista ollut siellä ihanalla rannalla makaamisessakaan. Muutoin löhöilimme oman huvilan terassilla aina kun auringon paahteelta pystyimme. Käväisimme drinkillä ja äiti näki vihdoinkin tulitanssijoita joita oli monesti pyytänyt. Kävimme myös Ladyboy-showta katsomassa ja oli siinä ihmettelemistä, miten niin kauniit naiset ovat tai ovat olleet miehiä..
Niinkuin aina kun on kivaa, aika kului nopeasti ja matka kohti suomea alkoi ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Mä siirryin yhdeksi yöksi halvempaan majoitukseen ja sanoin hyvästit suomeen palaajille. Mulla matka jatkuisi seuraavana päivänä Krabin kautta Koh Lipelle ja äiti ja isä pääsevät ihan kohta hiihtämään 🙂 Kiitos seurasta rakkaat äiti ja isä, ihana kun olitte <3