Matkaa on jatkunut jo yli kuukausi, mihin aika katoaa?! Täällä olen elellyt Koh Taolla sukellellen ja vain nauttien olostani. Sukelluksia on tullut kiitettävästi
ja olen avustanut OWD-kursseilla monesti. Se on mukavaa puuhaa kun saa olla hyödyksi ja jopa osaa tehdä jotain! Ei siitä kauan ole kun minä olin se jota pitää vahtia ja katsoa perään joka käänteessä. Sääolosuhteet eivät sukeltajia oikein ole suosineet, koska merenkäynnistä johtuen näkyvyys on ollut surkeaa. Korkeat aallot eivät venettämmekään ole kovin kauas voinut viedä joten tässä lähimmät sukellus saitit vasta tulleet mulle tutuiksi (Twins, White Rock, Satta Kut –hylky ja Saireen ranta). Jouluaattona järjestettiin kuitenkin perinteinen sukellusreissu Chumphonille jonne urheasti matkasimme vaikka aallot olivat perillä venettämme suuremmat.. Silti oli kivaa!
Jouluaattona olin syömässä kouluttajani Päivin luona ja hän oli kokannut upean illallisen meille vieraille. Herkkuja oli monenlaista ja jopa porkkanalaatikkoa – nam! Osallistuin minäkin yhden ruokalajin valmistukseen ja kun se oli mun vastuulla, niin sehän unohtui kokonaan keittimeen.. Ei siis syöty kukka- ja parsakaalia 😉 Te jotka tiedätte mun keittiötaitoni, ette varmaankaan yllättyneet.. Joulujuhlat jatkuivat pitkälle yöhön rantabaarissa ja vähän samalla kaavalla meni uusivuosikin, tosin illallispaikkana oli italialainen ravintola (Porto Bello) jossa ”opiskelukollegani” (eli toinen DMT Jenni) kanssa syötiin ihanaa lohipastaa! Ilotulitusten saattamana päätin lähettää ilmoihin yhden tulisoihdunkin, sinne se lähti taivaalle mulle ja teille kaikille onnea uudelle vuodelle tuottamaan 🙂
Tämä viimeinen viikko onkin ollut tylsistä tylsin kun vähän kaikkia Koh Tao Diversilaisia vaivannut flunssa iski sitten minuunkin. Pari päivää tuli vettä taivaan täydeltä ja silloin ei haitannut vaikka joutuikin makaamaan sängyn pohjalla. Niinä päivinä en todellakaan tehnyt yhtikäs mitään, nukuin vaan. Olo alkoi jo vähän helpottaa ja pystyi viettämään aurinkoisen päivän rannallakin, mutta tänä aamuna ei onnistunut edes veden nieleminen, niin kipeetä kurkussa teki. Marssin lääkärille josta lähdin lääkekassin kera, nyt sitten kämpillä odottelen että antibiootit ottavat voiton kaiken kirjavasta peitteestä kurkussani.. Eipä ole sukelluksista tullut nyt mitään ja mun DM-kurssin suoritankin loppuun maaliskuussa kun palaan tänne uudestaan. Silloin pitäisi kelit olla vieläkin trooppisemmat 🙂
Tässä olen ehtinyt siis surffailla netissä ja miettiä jatkosuunnitelmia. Ensi viikolla saan seurakseni äitin ja iskän joita lähden vastaanottamaan Samuille maanantaina. Pari viikkoa siitä eteenpäin ja suuntaan toiselle puolen rannikkoa Koh Lantalle ja Koh Lipelle ja siitä Malesian puolelle. Annukka tulee Singaporesta loppukuusta ja näillä näkymin treffataan Pulau Penangilla ja mietitään jatkosuunnitelmat sitten siellä. Nyt mä otan pienet päiväunet ja jatkan taas jonain toisena päivänä 🙂
