Kun äiti ja isä lähtivät, olin kahden vaiheilla pysynkö alkuperäisessä suunnitelmassani lähteä Lipelle vai jäänkö viikoksi ”kotiin” Koh Taolle. Voimat palautuivat sen verran, että päätin lähteä! Äiti halusi sponssata mulle lentolipun joten olin Krabilla alle tunnissa! Menin sinne koska sieltä oli suora lauttayhteys Lipelle. Krabilla yövyin Aonang-rannalla joka lienee juuri se jotan matkanjärjestäjät nimittävät Krabiksi. Se oli yhdessä päivässä kyllä ihan riittävästi nähty..
Niinpä seuraavana aamuna hyppäsin minibussiin joka vei lautalle. En tiedä kuulinko tosi väärin lippua varatessani, että lauttamatka kestäisi 4,5 h, koska lähes 9 h siinä lautalla meni ennen kuin vihdoin avautui Koh Lipe edessäni (niin ja yksi lautanvaihto jota en onneksi missannut kun laivapoika kävi herättämässä viime tipassa). Olin edellisenä iltana onnistunut kovan yrityksen jälkeen buukkaamaan itselleni majoituksen joka oli varmaan saaren viimeinen vapaa huone. Kiinalaiset viettivät uuttavuottaan juuri tuolloin ja olivat valloittaneet aika hyvin saaren majapaikat.. Osa lautalta tulleista ihmisistä kiertelivät vielä illalla rannoilla laukkuineen huonetta etsien. Mulla ei sen sijaan ollut valittamista, saaren upein kylpylä-resort (Sita Beach Resort) kun tarjosi delux-seaview huoneellaan mulle erityistä luksusta, VAU! Ensinnäkin ihan oma privat-lonkkari neljällä (joo’o!) työntekijällä oli ottamassa mua vastaan lautalta (saarella ei ole laituria, vaan veneillä kuljetaan rantaan). Mä sain jopa ohjata veneen rantaan, kyllä siinä oli pojilla naurussa varmasti pitelemistä, kovasti ainakin kuvasivat reissua, heh.. Huone oli upea ja illalla ruokailun jälkeen nautin vielä kylvystä avoimen tähtitaivaan alla.. Kyllähän tuo lysti maksoikin ja aamulla lähdin etsimään uutta majapaikkaa.
Se ei todellakaan ollut helppoa. Olin jo edellisenä iltana kysellyt monet monet majapaikat ja turisti-infot läpi ja aina vastaus: ”full”. Hmm.. Näinkö jäisi mun paratiisireissu yhden yön pituiseksi. Ei sentään koska ihana turistiopas-mies löysi kuin löysikin mulle oman mökin Sunrise Beachilta ja iiiihan rannalta ja vielä saaren rauhallisimmalta alueelta (Andaman Resort). Tässä nyt viettelen toista yötä ja tämäkään ei ihan mun budjettiin sopisi, muttei nyt ollut valinnan varaa.. Huomiseksi (ja tällä erää viimeiseksi yöksi) sain vihdoin edullisemman yöpaikan Walking Streetilta (Baan Kasirin 1), jottei matkakassa ihan tyhjene jo tässä kohtaa.
Tämä onkin saari upeimmasta päästä. Aktiivinen lomailija varmaan alkaisi haukotella parin tunnin jälkeen, mutta mulle tää oli just mitä kaipasin tähän väliin voimien keräämiseksi! Pikkuruinen saari Tarutaon kansallispuisto-alueella tunnin lauttamatkan päässä Malesian Langkawilta. Yhden päivän vain makasin! Välillä rannalla, välillä omalla terassilla, välillä rantabaarissa. Illan vielä istuin autiolla rannalla palmun juurella ihmetellen, miten paljon tähtiä voikaan taivaalle mahtua! Tänään kävelin saarta ympäri ristiin rastiin ja sekin oli nopeasti tehty ja takaisin chillaamaan lepotuoliin ja ottamaan jalkahoitoa 🙂 Voiko elämä tämän leppoisampaa enää olla?
Ja nyt jatkan edellistä keskenjäänyttä postaustani.. Vielä reissuun mahtui yksi päivä paratiisissa ja sen viimeisen yön vietin ”iltaelämän” keskellä. Siellä rannalla sunset-drinksua ja uusien tuttujen kanssa illallista Intialaisessa ravintolassa (oli muuten kivaa vaihtelua thaikku-ruualle) ja vielä vähän drinksua rannassa.. Ja sitten unille ja aamulla matka kohti Malesiaa voi alkaa!
Hurjaa kyytiä speedboatilla ensimmäinen etappi Pakbaraan josta bussilla Hat Yaihin. Siellä jouduinkin odottelemaan tovin seuraavan bussin lähtöä ja kiertelin ympäri kaupungin katuja ja bongasin pikaruokaa, voi nam, eipä ole ennen KFC:n ruoka maistunut niin herkulta 😀 Ja taas bussiin jossa uhrautui aikaa ihan hurjasti. Normaalisti kyyti olisi ollut nopeampi mutta ne samaiset kiinalaiset, joita kaikki paikat olivat edellisen viikon ollut tulvillaan, olivat tietysti palailemassa lomiltaan.. Nyt tiedän suunnitella matkapäiväni vähän tarkemmin ja tarkistaa mahdolliset lomat sekä myöskin välttää matkustamista viikonloppuna! Huh.. Bussi jumittui ruuhkaan ja voittaaksemme hieman aikaa me kyytiläiset kävelimme rajan yli bussin jonotellessa autojonossa. Ja siellä sitten odottelimme ja odottelimme kunnes bussikin päätyi samaan maahan.
Vielä viimeinen etappi ja saavuin Penangiin. Noh sittenhän olikin jo yö ja vähän hankaloitti sekin, etten ollut vaihtanut Malesian rahaa ennen saapumista edes sitä taksimatkaa varten. Täällä niitä automaatteja ei olekaan joka 7-11:n kulmassa niinkuin Thaikuissa! Reppu selkään ja talsimaan kohti lähintä pankkia. Tutustuin bussissa ruotsalaiseen sukelluskouluttajaan Andersiin joka tuntee Penangin hyvin. Ensiksikin hän antoi hyviä vinkkejä mitä täällä tehdä sekä suosituksia tulevista sukellusreissuista. Lisäksi hän oli ihanan avulias ja saattoi mut automaatille (joka ei tosiaankaan ollut ihan lähellä..) sekä vielä istutti taksiin joka ei meinannut löytää mun majapaikkaa.. Noh puhelinsoitto hotellille (Banana Boutique) ja pääsin kuin pääsinkin haukkaamaan pientä yöpalaa ja unille.
Nyt vaihdoin majapaikkaa edullisempaan ja rauhallisempaan (Naza Talyya). Kävelin täällä ympäriinsä ja kävin hypistelemässä ostoskeskuksessa (en ostanut yhtään mitään!). Nyt käyn syömässä ja odottelen Annukkaa saapuvaksi ensi yönä. Niistä seikkailusta sitten taas seuraavassa jaksossa! 🙂
