Aihearkisto: Yleinen

Khanom ja Sichon

Kun olimme saatelleet äitin ja iskän Krabin lentokentälle, meidän äiti-tytär roadtrip starttasi mantereen toiselle puolelle Khanomiin. Valitsin mennä pikkuteitä pitkin jolloin sai katsella vähän maaseutumaisemia pelkän moottoritien sijaan. Matka meni ihan jees, kesti suunnilleen 5 tuntia ja neiti-E päivysti takapenkkipaikallaan narisematta koko matkan! Kaverini poikansa kanssa olivat viettämässä omaa pitkää lomaansa Khanomissa ja majoituimme heidän kanssaan samaan resorttiin eka viikoksi. Paikka oli ihan mukava, rannassa ja suht omassa rauhassaan (kuten oikeastaan kaikki Khanomin rantamajoitukset). Meidän maja oli iloisen kirjavassa bungalow-rivistössä ja pikku-E:n riemuksi puutarhassa oli tosi paljon pikku patsaita, lemppareita oli tietty lehmät!

Khanomin pääranta on huimat 11 km pitkä ja kauniin valkohiekkainen. Khanom on vielä suhteellisen salaisena säilynyt rantakohde, jota lähinnä Thaimaalaiset lomailijat asuttavat. Yllätyksekseni suomen kieli taisi olla seuraavaksi puhutuin kieli paikkakunnalla ja Khanomista löytyykin ainakin yksi suomalaisten omistama resort ja kolme suomalaista ravintolaa. Omaan kansaan tai muihin länsimaisiin turisteihin ei kuitenkaan kyllästymiseen asti Khanomissa törmännyt vaan monessa paikassa kulkiessa tuntui olevan itse nähtävyys tai varsinkin pikku-E.

Tämä oli kuitenkin vain alkusoittoa verrattuna Sichoniin johon siirryimme viettämään seuraavan viikon yhden kahvilanpitäjän (Hello Kitty –kahvila, paljon aiheen mukaista sisustusta ja jopa maidon vaahtoon oli piirretty Hello Kitty) suosituksesta.

Khanomissa vietimme päivät uima-altaalla tai rannalla, iltapäivisin kävimme parin kilometrin päässä olevalla kylällä tai jollain rannan ravintoloista syömässä. Markkinoita oli kolme kertaa viikossa (2 ilta ja 1 aamu) ja näissä kaikissa vierailimme. Markkinatunnelma oli muiden turistikohteiden markkinoihin verrattuna hyvinkin paikallis-sävytteinen ja se oli vain hyvä asia! Monenlaista herkkua tuli sielläkin maisteltua ja hyvin edullisia ostoksia tehtyä. Khanom tuntui alkuun ehkä jopa liiankin hidastempoiselta paikalta, mutta kun siihen pääsi vähän sisälle, osasi nauttia rennosta meiningistä ja löysi tiensä haluamiinsa paikkoihin. Yhtään pesulaa en muuten löytänyt (lukuun ottamatta hotellien ryöstöhintaisia) joten nyrkkipyykin välttääkseni uusien vaatteiden ostolle oli ihan käytännön syytkin tällä erää ;)

Sichonin rannat alkavat heti Khanomin jälkeen, rannat erottaa vain korkea luonnonpuistoalue, jonka ylitse ei tietä kulje. Näin ollen ajomatkaa kertyy puolisen tuntia moottoritietä pitkin. Ranta ei ole yksi pitkä kuten Khanomissa vaan monta pienempää rantaa. Me majoituimme hyvin etäälle muista resorteista, n. 10 km päähän Sichonin kylältä. Alueella oli paljon katkarapukasvattamoja ja luettuani netistä tuosta alueesta, vielä pari vuotta sitten sieltä ei löytynyt yhtään resorttia. Nyt oli havaittavissa rakennustyömaata, joten ehkä hetken päästä tuokaan ei enää ihan niin autiolta rannalta tunnu. Majapaikkamme oli Tweeny Beach Bungalows, aivan ihastuttava mökki ihan rantahiekalla! Tässä paikassa on vain 4 mökkiä joista muissa ei meidän siellä ollessa asunut kukaan, joten todellakin asutimme omaa autiorantaa ja fiilis oli mieletön! Rannat olivat hyvin tuulisia sekä Khanomissa että Sichonissa, ei todellakaan kuumuudesta tarvinnut kärsiä. Päinvastoin reippaasti yli kolmenkympin helteisiin tottuneelle sellainen +28 astetta ja merituuli tuntui ajoittain jopa kylmältä.

Ravintoloita ei juuri lähimaastosta löytynyt, muutama paikallinen ruokapaikka toki. Kävimme herkuttelemassa hampurilais-bambumajassa ja oli ihan superhyvää eikä varmaan tarvitse edes mainita, superhalpaakin. Thaimaalaiseen tapaan nurkilta löytyi tietysti markkinat johon yhtenä aamuna teimme kärrylenkin. Eräs myyjä huusi ”farang farang” meidät bongattuaan ja koko markkinaväki kääntyi meitä ihmettelemään. Siinä vähän puna nousi poskille ja hämilläni nyökkäilin Sawatdeekhaata, pikku-E sen sijaan laittoi musiikin lelustaan soimaan ja tanssi nauttien täysillä. Huomiota hän todellakin sai osakseen ihan joka paikassa kulkiessamme ja tytön silmät loistivat onnesta, mitä enemmän huomiota, sen parempi hänelle!

Kaikki tarvittavat palvelut löytyivät helposti alle puolen tunnin ajomatkan sisältä (paitsi sitä pesulaa…) ja lähempänäkin on resortteja, joiden ravintolasta löytää vatsan täytettä monenlaista. Lähirannoilta löytyy siis isompiakin resortteja jos ei halua erakoitua niin paljon kun me tuoksi viikoksi.

Kuitenkaan sitä fiilistä, kun istuu omalla terassilla kuun valossa tähtien tuikkeessa kuunnellen aaltojen ääniä omalle rantahiekalle (villasukat jalassa), sitä on hyvin vaikea kuvailla sanoin. Se vaan täytyy kokea ja pieni aavistus on, että saatan tulla vielä kokemaan tuon paikan fiiliksen uudestaan (elleivät ehdi rakentaa rantaa täyteen sitä ennen) :)

Neiti-E on tässä kohtaa hyvin tomera ja määrätietoinen tyttö. Paljon asioita pitäisi tehdä ITE ja oma tahto on hurja. Kaiket päivät hän touhottaa minkä kerkiää, paikoillaan tyttöä näkee hyvin harvoin ja silloinkin hän todennäköisesti pomppii paikoillaan. Hän on hyvin sosiaalinen ja jokaisen ohikulkijan kanssa pitäisi päästä juttusille. Jos hänen kanssaan vaihtaa sanan tai pari, silloin ollaan jo ylimpiä ystäviä ja ihan hyvin voi alkaa halailemaan siltä seisomalta. Tyttö pitää huomiosta ja esiintyy tanssien tai millä tavalla vain kunhan saa jonkun nauramaan. Puhekin selkiytyy päivä päivältä ja uskoisin, että kohtapuoliin joku muukin kuin minä alkaa saada selvää, mitä asioita neiti milloinkin selvittää. Äidin iloksi omatoimisen viilettämisen vastapuolelta löytyy syliin tuon tuosta kapuava ja tiukasti halaava äidin oma kullanmuru. Tylsää päivää ei tämän reissukaverin kanssa ei totisesti ehdi kokea :)

Krabi kera mummin ja papan

Tätä kirjoittelen jo viimeisessä kohteessamme ja kiertoelämä on takanapäin. Nyt palaan kuitenkin vielä parin kuukauden takaisiin tunnelmiin :)

Tammikuussa loppiaisen tienoilla lensimme Penangista Krabille ja odotetut vieraat saapuivat. Voi sitä pienen neidin ilmettä, kun viime aikoina vain skypen ruudulta tutut kasvot ilmestyivät oven taakse! Naama venähti metrin kun mummi ja pappa saapuivat tuktukilla pihaan :D Alkujännityksen laannuttua jo juostiin innosta puhkuen isovanhempien syliin. Kokonainen kuukausi yhteistä ihanaa aikaa alkoi!

Majoitumme Ao Nangin alueelle, 10 minuutin ajomatka päähän rannasta (Oscar Villa). Alue oli kiva, kaukana turistialueen hälinästä mutta kuitenkin helposti sinne päästävissä. Hälinää toki tuli välillä naapurista, jossa asukkaat vaihtuivat moneen otteeseen. Ensimmäiset pari viikkoa hengailtiin aika paljon kotinurkilla kun aikaa oli yllin kyllin eikä tarvinnut pää kolmantena jalkana juosta menemään. Kuukauden teemana olikin hyvin rentoutuminen – ainakin tämän äiti-ihmisen mielestä, kun ei tarvinnut pitää silmällä ikiliikkujaa ihan joka sekunti. Ei voi muuta sanoa, kuin että ah mitä luksusta! Ensin ajatuksena oli käydä sukeltamassa ja vaikka mitä. Lopputulos oli kuitenkin se, että nautin rauhallisista aamuista ja kuumasta aamukahvista, kun vaippa oli vaihdettu ja puurot syötetty usein jo ennen kuin itse kömmin makuuhuoneesta auringonvaloon. Ei yhtään houkuttanut laittaa kelloa soimaan ennen auringonnousua uuvuttamaan itseä ihan piippuun… ;) Kyllä sillekin puuhalle vielä oma aikansa löytyy.

Päivät vietimme usein joko rannalla tai resortin uima-altaalla. Mummin ja papan opetusten myötä neiti E:stä kehkeytyi vieläkin hurjempi vesipeto ja uimarenkaan avulla polskii nyt menemään jo hienosti. Neiti kirjaimellisesti kiljui riemusta hyppiessään altaan reunalta veteen (istualtaan sentään…) tai uidessaan meren aalloissa! Asutimme paritalon puolikasta ja uskomattoman hienosti neiti pysytteli omalla pihallaan kun häntä näin pyydettiin. En tiedä, miten mummi ja pappa tuon jäärän pään sai sillä tavalla pyörälle, että tottelee niin upeasti nykyään… Sama se, olen kiitollinen :) Kuten myös koko loman aikaisesta seurasta ja suurensuuresta avusta!

Pikku E:llä oli paljon kavereita resortissa. Omistajaperheen Oscar-poika oli kovin tuttu vieras ”lastentarhassamme”, kuten myös naapurin Australialaispojat Kai ja Dylan sekä suomalais-maltalaiset Hilja ja Flynn. Lelujen jakaminen ei ollut ihan neidin mieleen aina, mutta mielellään hän kaverit leikkeihin mukaan otti.

Iskä vuokrasi mopon viikoksi ja huristeli sillä menemään pitkin Ao Nangia ja naapurirantoja. Sen viikon jälkeen hänellä oli niin monta paikkaa meille muille näytettävänä, että olihan se auto vuokrattava ja lähdettävä katsomaan. Vasemmalla ajaminenkaan ei tuottanut suurta päänvaivaa, ainoastaan liikenneympyröissä ”väärinpäin” ajaminen on vieläkin täysin vastoin aivokapasiteettiani ja siinä joutuu tsemppaamaan joka kerta :D

Kiersimme rantoja ja löysimme meille mainion rantakaistaleen Nopparattarat Beachilta, johon palasimmekin monta kertaa. Pariksi päiväksi ajelimme myös Koh Lantalle katsastamaan sen rannat. Meno oli heti erilaista kun saarelle astuttiin, sellaista rennonletkeää – kyllä te saari-ihmiset ainakin tiiätte! Asuimme siellä ihan rannan tuntumassa ja merituuli toi kyllä toivotun raikastuksen hyvin kuumien sisämaassa vietettyjen päivien jälkeen. Koh Lanta oli mukava, harkitsin sinne paluuta vielä myöhemmin, mutta päädyin kuitenkin toisaalle. Ehkä joku toinen kerta :)

Yhtenä päivänä me lähdettiin iskän kanssa käymään Railaylla pikku-E:n jäädessä viettämään laatuaikaa mummin kanssa. Viimeistään paluumatkalla totesimme, että hyvä kun jäivät tältä retkeltä, olisi voinut olla turhan extremeä työntää matkarattaita polviin asti ulottuvassa vedessä veneeseen päästäksemme… Mutta meitä se ei häirinnyt ja vietimme kivan päivän puuterihiekkaisilla rannoilla. Vuokrasimme kajakin ja meloimme viereiseen rantapoukamaan katsastamaan Thaimaan kauneimmaksikin rannaksi kutsuttu prinsessaranta Ao Phra Nang. Hedelmättömyydestä kärsinyttä prinsessan tuskaa yritetään vielä tänä päivänäkin helpottaa tuomalla saaren luolaan hedelmällisyyden symboleja… Niitä oli kyllä melkoinen määrä! Ranta oli toki kaunis, mutta turistien kansoittama kuten Railaykin. Tietystikään ei kauniit paikat pysy salassa ikuisuuksia ja jossain kohtaa niistäkin tulee turistirysiä. Rannan melskeestä huolimatta saimme retkiseuraksemme monitoriliskon joka patsasteli kuvattavana tonkiessaan roskiksia.

Vatsanväänteiltä ei tälläkään jaksolla säästytty vaan äitille iski kunnon vatsatauti matkan alkuvaiheessa. Kävimme kahteen otteeseen klikinalla josta hän sai lääkettä suoraan suoneen ja olo onneksi helpottui parissa päivässä ja loma jatkui mukavammissa merkeissä.

Autolla liikkumisen koimme sen verran käteväksi, että jatkoimme sen vuokraamista ja auto jäisi meille käyttöön kun äiti ja iskä palaisivat suomeen. Se päivä koittikin sitten synttäriaamunani (kyllä ehdimme juhlia jo paria päivää aiemmin, nou hätä) ja haikeat hyvästit jätimme rakkaillemme lentokentällä. Niin lähtivät he takaisin kotiin ja me tytöt jatkoimme matkaamme kohti autiompia rantoja!

Vuosi 2015 alkaa Penangista!

Lensimme vuoden ensimmäisenä päivänä Koh Samuilta Malesian Penangiin visa runille. Majoituimme George Townissa vanhassa siirtolais-asunnossa joka oli hienosti muutettu hotelliksi (1926 Heritage Hotel). Minä olin piipahtanut Penganissa jo aiemminkin, joten mitään pakollista tehtävää tai nähtävää meillä ei täällä ollut. Ihan hyvä niin, koska neiti-E oli vasta selättänyt vatsatautinsa ja oli vielä toipilaana.

Vietimme ison osan ajasta hotellimme nurkilla. Liikuimme lähinnä syömään ja ostoskeskuksiin sekä pieniä kävelylenkkejä lähikaduilla. Ostokset olivat vähän pakollisia, kun oli saatava pikku neidille vaatetta. Iso osa matkavaatteista kun oli aivan liian pieniä hurjan kasvupyrähdyksen vuoksi! Parin päivän jälkeen uskaltauduimme kuitenkin jo uima-altaalle joka oli tosi kiva ison kahluualtaan vuoksi. Siinä Elli tykkäsi molskia menemään kaikenmaalaisten lasten kanssa. Pengania kehutaan Malesian kulinarismin keskukseksi ja tämä herkullinen ruoka tarjoillaan lähinnä katukeittiöissä. Mä en katukeittiöitä vierasta muutoin, mutta nyt juuri vatsat kuntoon saatuamme ajattelin ottaa varman päälle eikä niistä ostettu mitään. Tosin muutaman kuukauden jälkeen Mc Donaldsin ja KFC:n kyltit saivat mut melkein hihkumaan innosta :D Aitoa ja alkuperäistä hainanesilaista ruokaa söimme hotellimme arvostetussa ravintolassa ja nykyaikaisempaa hotellimme toisessa ravintolassa josta sai mm. Ellin iloksi jälleen lasagnea.

Noh, tämän kummempaa ei tällä 6 päivän Malesia-visiitillä tapahtunut tällä kertaa. Jälleen oli laukun pakkaamisen vuoro ja nyt täysissä voimissa lähdimme takaisin Thaimaahan odottamaan paljon odotettuja matkaseuralaisia suomesta :)

Koh Tao, Joulukuu 2014 (ja piipahdus Koh Samuilla)

Nyt eletään jo helmikuuta 2015, mutta kirjoittelen vanhoja kuulumisia. Blogin päivittäminen jäi, kun lahjakkaasti onnistuin tiputtamaan ihanan pinkin läppärini lattialle eikä näytöltä näkynyt sen jälkeen muuta kuin epämääräisiä raitoja… Kumma, kun se oli kestänyt mainiosti pikku-E:n viskomiset, mutta yksi lipeminen mun käsistä oli liikaa? No nyt on uusi vanha läppäri käytössä, jonka äiti ja iskä kilttinä mulle toivat mukanaan :)

Taolla vietimme siis kokonaisuudessaan kaksi kuukautta ja päivät meni rennon letkeissä tunnelmissa. Kovasti monsuunikausi ei Taoa kastellut tuona aikana, vaikka vettä toki välillä tuli kovastikin. Poutapäivinä leikittiin usein rannalla aamupäivät, iltapäivät kuljeksittiin missä milloinkin saarella ja syötiin. Sadepäivinä leikittiin sisätiloissa joko kotosalla tai kavereiden luona. Naapurissamme asui Australialais-Brittiläinen perhe ja heidän 6-vuotias Finlay-poika oli Ellin idoli ja neiti rakasti leikkiä Finlayn pikku autoilla. En tiedä alkoiko autoinnostus juuri tuosta vai mistä, mutta joka tapauksessa kaikki mikä kulkee renkailla näyttäisi olevan Ellin lempileluja.

Sanoja alkoi tulla lisää ennen vuodenvaihdetta monta per päivä. Tuolloin leikittiin paljon ulkomaalaisten lasten kanssa joten englanninkieliset sanat alkoivat tipahdella puheeseen myös.

Joulun alla Maya-baarissa järjestettiin lapsille oma joulujuhla rannalla. Siellä oli lapsia kymmenittäin ja Elli oli aivan haltioissaan, jamitteli tanssilattialla minkä jaksoi! Neiti olikin jo aivan puhki kun tapahtuman päätähti vieraili punanutussaan eikä oikein välittänyt valkopartaisesta ukkelista vaan kiljui kurkku suorana kun koitti syliin laittaa. Lahja oli kuitenkin hyvin mieluista (pikkuautoja…) ja niistä riitti iloa pitkäksi aikaa.

Onneksi juhlittiin joulua tuolloin, koska seuraavana päivänä aloin oksentamaan ja siitä seuraavana päivänä Elli. Neljän seinän sisällä vietimme jouluviikon, jouluateriana pääosin vesimeloni. Onneksi oli avuliaita ihmisiä ympärillä ja saimme ruokaa ja juomaa kotiin toimitettuna sekä Ellille leikkiseuraa silloin kun mä kykenin vain makaamaan vaakatasossa. Haimme lääkäriltä troppia ja mun tauti menikin pian ohi. Elli-ressulla kuume ja ripuli vaan jatkui joten yhtenä yönä itkukonsertin päätteeksi päätin pakata kimpsut ja kampsut saman tien ja seuraavana päivänä lähdettiin pari päivää ennalta suunniteltua aiemmin lautalla Samuille. Piipahdimme mulle jo tutussa Bangkok Samui Hospitalissa verikokeissa ja kaikki oli niiltä osin kunnossa. Uutenavuotena Ellillekin maistui ruoka, ihmekös tuo kun resortissa jossa asuimme, oli ihan oikeasti paras Italialainen ravintola mihin olen ikinä törmännyt! Ellin yksi lempiruoka, lasagne, oli aivan taivaallista. Ei ihme että maistui :)

Taudit oli selätetty, niinpä heti vuoden ensimmäisenä päivänä seurasimme suunnitelmaa ja lähdimme lentokentälle!

Elämää Koh Taolla, kuvin.

Taokansi

Kotiutuminen Koh Taolle

Täällä ollaan Taolla asusteltu jo pari viikkoa, joten aika päivittää blogia :)

Matka tänne sujui mallikkaasti, Elli ei pelännyt katamaraanilla lainkaan niin kovin kuin mummi aikoinaan ;) Tosin kelikin oli tyynempi ja lautta lähes tyhjä kun on low-season. Aiemmin mietitytti, kuinka saan karavaanin kulkemaan laitureilta yms. mutta apua löytyi aina ja näppärästi nuo kapsäkit sai raahattua kun neiti viihtyy hyvin rattaissaan katsellen maailman menoa. Ajoitin lauttamatkan päikkäriaikaan, mutta eihän siinä malttanut nukkua kun työntekijät ja muut matkustajat lirkuttelivat aina ohi kulkiessaan.

Perille päästiin siis melkoisen väsyneenä ja läpimärkinä, kun tietysti juuri laituriin kiinnittyessä taivaskin repesi ja sadekamppeet jossain syvällä laukun uumenissa. Mitäpä pienistä, hypättiin taksiin joka toi meidät saarikotiimme (Suksamran villa). Asuntomme on tosi kiva, ei kovin suuri mutta siisti ja oikein kotoisa. Joskus tänne saarelle asetuin huoneeseen ilman ilmastointia tai lämmintä vettä, muista mukavuuksista nyt puhumattakaan. Toista se on nyt tässä luksuksessa :D Ensimmäinen havaintoni ovesta sisään astuessa oli ”huh, puulattia”. Nyt ei tarvi pelätä joka sekunti millaista haaveria tulee kun pienempi meistä kupsahtaa tuon tuosta temppukokeiluissaan pää edellä maahan… Tätä onkin jo testattu mm. kiipeämällä vauvasängyn laidan yli ja liukastumalla märällä kylppärin lattialla. Kerran koppasin neidin ilmasta kiinni, kun päätti kokeilla juosta täysillä sängystä alas. Onneksi ei ole koittanut tuota toiste. Villan omistaja oli tosiaan hankkinut Ellille ihanan prinsessasängyn tänne, joten retkisänkyä ei täällä tarvitse ottaa pussista esiin. Nyt neiti myös nukahtaa itsekseen sänkyynsä, pelkäsinkin jo että joudun koko reissun ajan nukuttaa pimeässä viereen, niin hyvin kun tyttö kotona onkin itsekseen jo nukahtanut.

Nämä pari viikkoa on mennyt kuin siivillä. Tuossa taannoin mietiskelin, kuinka aiemmin tällä saarella asutellessa oli päivät täynnä ohjelmaa ja auringon noustessa jo melkein juostiin pää kolmantena jalkana tankkien ja varusteiden kimpussa ja vedestä noustiin auringon laskiessa. Tällä kertaa päiväohjelmaa ei tarvitse ennalta suunnitella, päivä täyttyy aktiviteeteista kun vain astutaan ovesta ulos. Milloin mennään rannalle hiekkaleikkeihin (hiekkaa löytyy sitten kotonakin aivan joka paikasta…), uima-altaalle polskimaan, lähimaastoon kipikipi (eli Elli kipittelee lähinnä tossa pihalla rappusissa), kävelylle kyläraiteille tai rantakujalle, viidakkoretkelle tms.  Rannalta löytyy yleensä lapsia leikkikaveriksi ja kaikkien muiden lelut on tietysti aina paljon kivempia kuin mukana olevat omat. Ämpärit ja lapiot ei näytä kiinnostavan Elliä rannalla (olkkarissa kyllä) vaan aina mennään kyttäilee jonkun pikkupojan autoa. Näin ollen täytynee käydä ostoksilla hakemassa Ellille oma auto seuraaville rantaleikeille.

Syöminenkin on asia, joka vie ison ajan päivästä. En ole juurikaan vaivautunut itse kokkailemaan vaikka meillä keittiö tässä onkin. Aamupuurot sentään tässä hoituu (puurojauheesta :D ) jonka jälkeen yleensä lähdetään uudestaan aamupalalle kun mä haluan kahvia ja siinä pikku neiti saa uudestaan jonkun snäkin. Eikä siinä kauan mene aikaa kun on jo aika etsiä lounasta. Päikkäreiltä herättyä välipalaksi hedelmää, jugurttia tms. ja vielä muutaman tunnin päästä päivällinen. Elli syö ravintolassa ihan samalta listalta kuin minäkin, herkkua on mm. paistettu riisi kanalla, chatay-vartaat, naapuriravintolan (Mint Kitchen) kurpitsakeitto ja lasagne. Ihan kaikki on kyllä maistunut, mitä on tarjottu. Katukeittiöitäkään ei vierasteta ja suuremmilta vatsanpuruilta on säästytty molemmat.

Uniajat rytmittää päivää ja yöunille Elli alkaa 8-9 välillä. Siinä mulla jää illalla hetki omaa aikaa jonka käytän suihkuun, kirjan lukemiseen, netissä surffailuun ja herkutteluun (suklaat kaivan esiin vasta kun ei ole vaaraa joutua jakamaan sitä pikku herkkusuun kanssa). Tässä Saireella on jätskibaari, jonka itsetehdyt jäätelöt ovat taivaallisia ja niillä Ellikin herkuttelee silmät kiinni maiskutellen, joten suklaat voin hyvällä omalla tunnolla pitää omana herkkunani :) Ihania  makeita minibanaanejakin uppoaa monta päivässä, milloinkohan pikku neiti alkaa kyllästyä niihin? Mango, vesimeloni ja mandariinit ovat namia myös, omenaakin mielellään imeskelee mutta ei haukkaa paloja. Haukkaamiselle olisi kuitenkin hyvät mahdollisuudet, hampaita kun on tullut lisää matkan aikana. Poskihampaita tulee koko ajan lisää ja vihdoin kulmahampaatkin (jotka ovat hassusti jääneet välistä) alkaa putkahdella yksi kerrallaan esiin. Joinain öinä Elli on herännyt kovasti itkien ja ilmeisesti juuri nuo hampaat ovat syynä.

Kova vauhti on päällä jatkuvasti ja jonkinlaista uhmaa on havaittavissa. Jos asiat ei suju kuten neiti tahtoo, sen kyllä antaa kuulua ja lujaa! Ja jos jotain tahtoo, se tietty pitää saada heti! Oon oppinut kyllä harhauttaa ja kiinnittää huomion vaikka ohikulkevaan kissaan (mitä on tokikin joka puolella ja ”kissaa” hoetaan tuon tuosta) jolloin kiukku unohtuu.

Kerran Elli on jo ollut aamupäivän päiväkodissa. Hän viihtyi hyvin ja mukavaa kun on lapsia joiden kanssa leikkiä. Tavoitteena olisi viedä neiti sinne pari kertaa viikossa, tosin mulla ei oo juurikaan ollut suurta tarvetta saada omaa aikaa niin on ollut vasta kerran. Silloin kävin hieronnassa ja rauhalllisella brunssilla, eipä siinä mitään valittamista ollut :)

Lemmikkejäkin meillä on. Hämähäkkejä, muurahaisia, hyttysiä (näitä ei onneksi paljon, mistä ehkä kiittäminen seuraavia) ja gekkoja. Tuossa etupihan katoksen alla taitaa olla gekon pesä, koska sieltä aina illan tullen tupsahtaa lauma gekkoja pyydystämään näitä pikkuisia verenimijöitä ulkolamppumme äärelle. Kerran näin jättimäisen gekon tallustelemassa siellä ja ihan pikkiriikkisiä parisenttisiä gekkovauvoja välillä vilistää sieltä tipahtaen maahan kun eivät huomaa hidastaa reunalla.

Nettiyhteys ei ole mikään maailman nopein, mutta ollaan onnistuttu skypettelee isin ja mummin ja papan kanssa. Puheluja Elli jo välillä selvästi odottaakin! Netistä katsotaan ahkerasti myös Nalle Puhia, Kaapoa ja lastenlauluja. Muuhun telkkaria ei ole käytettykään vaikka tarjolla olisi sateliittikanavia vaikka kuinka.

Nyt taitaa tämään päivän päiväunet kohta olla hoidettu joten lopetan kuulumisten naputtelun tällä kertaa tähän. Ensi kertaan! :)

(Laitan kuvia erilliseen julkaisuun myöhemmin kun saan tyhjennettyä kännyn ja kameran. Lisäksi nettiyhteys takkuaa nyt melkoisesti…)

Reissua pukkaa!

Nyt on tullut aika pyyhkiä pölyt tämän blogin päältä, kun uusi seikkailu alkaa :) Onhan tässä välissäkin toki tullut matkattua mm. Espanjassa, Thaimaassa ja Italiassa sekä armaassa kotimaassa. Uusi reissukaverikin on tullut matkapäiviäni (ja muitakin päiviä) viihdyttämään ja tämä 1 v 2 kk ikäinen Elli-neiti on osoittautunut ihan mahtavaksi matkaseuraksi. Häntä ei ole pitkät lennot tai automatkat (tähän mennessä *kop kop*) juurikaan häirinnyt vaan on pysynyt väsymyksestä huolimatta omana aurinkoisena valloittavana itsenään kilometri kilometrin jälkeenkin. Nyt kuitenkin katsotaan, onnistuuko äiti tartuttamaan matkakärpäsen pureman jälkikasvuunsa toden teolla kun muutaman päivän päästä lähdemme neljäksi kuukaudeksi syystalvea pakoon Aasiaan. Tässä hyvä syy kaivaa blogi naftaliinista ja verrytellä tarinasormia toden teolla. Jääkäähän kuulolle :)

13. luku; Bangkok, khao Sok ja Khao Lak

Tällä kertaa matkakaverini Maria toimii blogitoimitukseni apulaisena. Tämän pätkän vaiheista voitte lukea alta Marian sanoin. Kiitos Maria :)

Matkani Thaimaaseen (tai Thaimaahan, kuten jotkut sen haluavat muotoilla) alkoi 12.4.2012. Matka oli ensimmäiseni Aasiaan ja oma mielipiteeni Thaimaasta oli tähän asti ollut hyvin yksikantainen. Turismimaa. Vaikka pidän matkustelusta ja olen pienen elämäni aikana sitä paljon harrastanut, minulla ei ole koskaan ollut suurempaa mielitekoa lähteä Aasiaan, varsinkaan Thaimaaseen (Thaimaahan). Tämä ”turistimaa”-käsitys sai kuitenkin äkkilähdön mielestäni tämän uskomattoman lomamatkan aikana, jolloin muutin koko käsitykseni siitä, mitä matkustaminen voi todellisuudessa parhaimmillaan olla.

Lensin Helsinki-Vantaan lentokentältä Suvarnabhumin kentälle Bangkokiin hieman päälle yhdeksässä tunnissa. Lento oli suhteellisen epämukava, vaikka seurana minulla olikin kirja ja Finnairin ah-niin-ihana viihdejärjestelmä. Thaimaan päähän saavuttuani pääsin ensi töikseni maistamaan kunnon odottamista. Jonotin tunnin passitarkastukseen. Yksin tuo aika tuntui pitkältä, mutta onneksi huvitin itseäni salakuuntelemalla takanani jonottavia hyvinkin huumorintajuisia amerikkalaisia. Jos olisin ollut todellinen backpacker, olisin varmasti tässä kohdassa aloittanut heidän kanssaan keskustelun. Olin tässä kohtaa kuitenkin vain uskomattomasta väsymyksestä kärsivä, kuumissaan oleva turisti.

Ensimmäisen virheeni tein heti lentokentältä. Tarkoituksenani oli ottaa taksi hotellille, jossa Minna minua odotti. Lähdin lentokentällä etsimään taksitolppaa ja heti terminaalista ulos astuttuani löysinkin sellaisen. Tilasin kyydin ja noin minuuttia myöhemmin ymmärsin, että kyseessä ei ollut etsimäni public taxi, vaan limusiini-palvelu. Maksoin siis matkasta hotellille yli kaksinkertaisen hinnan. Mutta virheistä oppii ja tärkeintä on kuitenkin perille pääsy.. Heh.

Kyydin päätteksi pääsin kuin pääsinkin hotellille ja löysin Minnankin. Kun olimme saaneet tavarani hotellihuoneeseen, teimme pienen toimintasuunnitelman ja lähdimme tutkimaan Bangkokin katuja. Hotellimme sijainti oli suhteellisen täydellinen. Läheltä löytyivät Khao San Road (backpacker-alue), suuret temppelialueet, Chinatown sekä joki. Joella pääsi hienosti liikkumaan river boateilla.

Nämä halvat, mutta suhteellisen jännittävät menopelit ovat paikallisten suosimia. Joelta näkee myös hienosti (ja halvasti) Bangkokin moninaisuuden. Riverboateilla pääsimme Skytrain-asemalle, joilta taas pääsimme kätevästi (ja edullisesti) pois päin joesta: ostosalueille. Vaikka Bangkokissa onkin hauskinta ja edullisinta shoppailla katukojuissa, olivat kauppakeskuksetkin nähtävyys sinänsä. Siellä ei myöskään tarvinnut tinkiä, mikä helpotti ostosten tekemistä kummasti. Tinkiminen olikin minulle uusi asia, mutta se osoittautui alkujännityksen jälkeen oikein hauskaksi aktiviteetiksi.

Ensimmäisenä iltana uni tuli hyvin, sillä valvottuja tunteja oli kertynyt jo noin 36. Tekeminen, näkeminen ja kokeminen kuitenkin pitivät vireystason yllä ja väsymyskin unohtui suurkaupungin melskeessä. Seuraavan päivän tavoitteena olivat temppelialueet. Tavoite saavutettu. Näimme maakaavan, istuvan, jadesta tehdyn, kullasta tehdyn ja varmasti myös kivestä tehdyn Buddhan. Temppelien koristellisuus oli uskomattoman yksityiskohtaista ja henkeäsalpaavaa.

Vaikka temppeleissä olisikin varmasti nähtävää riittänyt vaikka koko lomaksi, oli meidän aika vaihtaa maisemaa. Lähdimme siis yöjunalla kohti etelää! Yöjuna oli kokemus, jota suosittelen kaikille. Vaikka se on rankka matkustusmuoto herkkäunisille, se on silti kätevää, hauskaa ja halvempaa kuin lentäminen. Nukuimme Minnan kanssa eri vaunuissa, sillä emme mahtuneet samaan. Vierustovereikseni minä sain kolme ranskalaismiestä, samalla kun Minna sai nauttia paikallisen nuorenparin ja heidän anoppinsa seurasta. Yö meni kolinaa ja äänekkäitä henkilökunnan jäseniä kuunnellessa. Aamulla kuitenkin Bangkokin kaupunkimaisema oli vaihtunut maaseudun ja viidakon sekoitukseen.

Saavuimme Surat thaniin tunnin aikataulusta myöhässä. VR ei siis ole ainoa junayhtiö maailmassa, jolla olisi aikataulullisia ongelmia.. Surat thanista lähdimme suoraan kohti todellista päämääräämme, Khao Sokin kansallipuistoa. Matka kesti autolla noin kaksi tuntia. Saavuimme hotellillemme aamupäivällä. Hotellimme nimi oli Our Jungle House ja kyseistä paikkaa voin lämpimästi suositella jokaiselle. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja majoitus siistiä ja erilaista. Majamme oli nimittäin rakennettu korkealle maanpinnan yläpuolelle. Paikka oli täydellinen sellaiselle, joka haluaa viettää aikaa viidakossa, mutta kuitenkin pitää siihen sopivan välimatkan;)

Viidakon äänimaailma oli aivan uskomaton. Erilaisten hyönteisten korviahuumaava surina, sirinä ja pörinä peittivät ilman kuin äänestä rakennettu kalvo. Viidakko oli muutenkin meille ötökkäkammoisille suhteellisen haasteellinen kokemus:D Menimme ensimmäisenä viidakkopäivänä myös elefanttiajelulle. Vaikka itse olen eläimiin pohjautuvaa turismia vastaan, oli kokemus ihan hauska. Fanttimme oli nuori koulutuksessa oleva jukuripää, joka halusi enemmän keskittyä syömiseen kuin eteenpäin menemiseen.

Seuraavana päivänä lähdimme retkelle kansallispuiston järvelle. Päivä oli uskomattoman hauska! Vaikka satuinkin kaatumaan matkan ensi metreillä, oli päivä silti upea kokemus. Ajoimme ensin hotelliltamme autolla tunnin verran satamaan, josta lähdimme eteenpäin pitkähäntäveneellä. Matka seuraavaan kohteeseen, kelluvaan ravintolaan, kesti myös noin tunnin. Siellä saimme syödä, uida ja meloa. (Minna poltti takapuolensa kanootin kuumaan penkkiin.) Järven vesi oli jaden vihreää ja lämmintä kuin kylpyvesi. Seuraava kohteemme oli viidakko. Vaelsimme 1,5h viidakossa ja vaelluksen aikana oppaamme näytti erilaisia puita, kasveja, eläimiä ja kertoi kansallispuistosta ja sen alueesta. Vaellus ei edes tuntunut raskaalta, sillä puusto suojasi porottavalta auringolta ja mukana meillä oli huumorintajuinen ryhmä, joka koostui meistä, kahdesta amerikkalaisesta sekä kahdesta ruotsalaisesta.

Vaelluksen jälkeen saavuimme luolalle, jonka läpi rymistelimme menemään niin kävellen, kiipeillen kuin uidenkin. Vaatteet päällä uimisessa on sitä jotakin. Luolassa näimme lepakoita, sammakoita, kaloja, rapuja sekä kämmenen kokoisia hämähäkkejä. Luolasta päästyämme vaelsimme takaisin veneelle ja kotimatka alkoi. Hotellille saavuimme yli tunnin aikataulusta myöhässä, mutta se ei haitannut! Melkein 12 tuntia kestänyt retki oli ehdottomasti minulle tämän reissun kohokohta.

Lauantaina oli aika jättää viidakko taakseen ja muuttaa tyystin maisemaa. Ajoimme alle tunnin matkan päähän Khao Lakiin. Maisema tosiaan muuttui. Khao Lak on tunnettu vuoden 2004 tapaninpäivän tsunamista. Se on rakennettu melkein kokonaan uudelleen ja tapahtumapaikalle on noussut uusi turismin keskus. Tsunamin jäljet näkyivät vain museossa, muistomerkissa sekä evakuointitauluista ja varoituskylteistä. Muuten paikka oli kuin mikä tahansa turistikohde. Pitkää pääkatua reunustivat hotellit, ravintolat sekä katukaupat.

Ravintolat tarjoilivat myös länsimaalaista ruokaa ja useista löytyi ruokalistat ainakin saksaksi ja mahdollisesti jopa ruotsiksi. Khao Lakissa kaksi ensimmästä päivää vietimme rentoutuen. Otimme aurinkoa aina noin puoli tuntia kerrallaan, koska enempään ei keskittyminen riittänyt. Kiertelimme myös kojuja ja rantoja ja yritimme löytää kartan mukaan ”lähellä” olevan vesiputouksen, muttemme kuitenkaan koskaan päässeet perille. Teimme myös tutkimusretken paikalliselle klinikalle. Päätimme mennä näyttämään kaatumisestani seuranneita pintanaarmuja lääkärille, ihan vain varmuuden vuoksi. Se osoittautui ihan hyväksi ideaksi, sillä sain lääkäristä haavojen puhdistuksen, parin päivän uintikiellon sekä antibioottikuurin. Lämpimässä pienetkin haavat voivat muuttua suureksi ongelmaksi. Onneksi oli matkavakuutus kunnossa ja asiat hoituivat todella kätevästi!

Khao Lakissa osallistuimme myös thai-kokkikurssille. Pääsimme kurkistamaan paikalliselle torille, jolla meininki oli hieman eri kuin rakkaassa kotimaassa. Eviralla olisi saattanut olla muutamasta asiasta huomautettavaa.. Saimme kurssilla molemmat valita kolme ruokalajia, jotka valmistimme kokin valvovan silmän alla. Pakko myöntää, että ruoat olivat parhaimmasta päästä koko reissulla! Kokkikurssi oli hieno tapa tutustua thaimaalaiseen ruokakulttuuriin.

Viimeisenä päivänä Khao Lakissa menimme sukeltamaan Raya Diversien opastamana. Oli hassua olla pitkästä aikaa suomalaisten ympäröimänä. Similanin saaret olivat päiväretkemme kohteena ja matka sinne kesti veneellä noin kaksi tuntia. Similanin saaret ovat yksi maailman arvostetuimmista sukelluskohteista, eikä niissä tosiaan mitään vikaa ollut. Valkoista hiekkaa, turkoosia vettä ja upeita kivimuodostelmia. Similaneilla tein myös ensimmäisen laitesukellukseni. Se meni oikein mallikkaasti, vaikka minulla aluksi olikin hieman hankaluuksia päästä veden alle. Mutta sen jälkeen kun opas oli raahannut minut pohjaan, kaikki meni oikein hyvin. Näimme paljon kaloja (kuinka yllättävää) ja erikoisuutena kilpikonnan! Minna sukellusoppaineen oli nähnyt muutaman hainkin, mutta ehkä tuo kilpikonna oli aivan tarpeeksi ihmeellinen ensimäiselle sukellukselle:) Toisen sukelluksen korvasin snorklauksella, joka osoittautui paljon vaarallisemmaksi lajiksi. Poltin snorklatessani selkäni aivan totaalisesti. Tekevälle sattuu, minulle vain vähän enemmän.

Keskiviikkoaamuna lensimme Khao Lakista takaisin Bangkokiin. Päivä kului ostosten ja paniikkituliaisten kanssa häärien, aivan uskomattoman helleaallon ”helliessä” meitä. Siinä kohtaa ajatus Suomen viileästä keväästä ei tuntunut yhtään hassummalta. Kun viimeisetkin ostokset ja ruokailut oli jätetty taakse ja Minna oli turvallisesti uudessa majatalossa, lähdin (tällä kertaa oikeanlaisella) taksilla kohti lentokenttää.

Matka päättyi siis hyvin ja pääsin turvallisesti kotimaan kamaralle. Pieni naurun pärskähdys taisi minusta lähteä, kun kapteeni ilmoitti, että Helsingissä sataa vettä ja asteita on kolme. Vaikka lämpö, aurinko, uusi kulttuuri ja huimat seikkailut ovat asioita joita en vaihtaisi mihinkään, ei mikään voita sitä tunnetta kun voi pitkän matkan jälkeen todeta olevansa jälleen kotona!

Viides luku: Vanhempien kanssa Samuilla ja Taolla

(Kuvia tulossa myöhemmin..)

Ensimmäinen viikko äitin ja isän vierailusta meni mun osalta siis vähän pyllylleen sairaalassa maatessa. Noh, hyvinhän lähiseudut tulivat heille tutuiksi ihan keskenäänkin ja joka päivä kävivät mulle pitämässä seuraa sairaalalla. Kun tippaletkusta pääsin irti, kävimme kiertämässä sairaalan vehreän puutarhan (ikkunasta katselin, että puutarhureita oli varmaan yhtä paljon kuin hoitsuja..) josta löytyi palmuja, kukkia ja pieni järvi kaloineenkin. No hyvinhän työntekijöille riittää maksettavaa kun munkin lasku teki n. 5000 euroa! Kiitos Eurooppalainen :)

Toipilaana jatkoin vielä sairaalasta päästyänikin, mutta onneksi oli apua koko ajan lähellä ja pitsakuljetus pelasi :) Kun vähän voimat palautui, lähdimme kiertämään Samuin saaren ja kävimme katsomassa ensin kuinka apinat keräävät kookospähkinöitä palmuista. Taitavia veijareita! Seuraavaksi oli vuorossa vierailu safaripuistossa jolloin alkoi tulla vettä taivaan täydeltä. No hyppäsimme silti jeeppiin joka vei meidät putouksen juurelle. Siitä lähdimme kipuamaan rappuja ja ylittämään sateesta liukkaita pikkusiltoja ylemmäs. Niitä riitti ja riitti.. Ja mulla voimat eivät.. Äitikin oli sitä mieltä, että saa riittää ja me lähdimme takaisin alas iskän kivutessa ylös asti. Kuvista nähtiin, että hieno paikka oli eikä meiltäkään paljon jäänyt askelmia puuttumaan! Oli kyllä todellinen sademetsä se, kosteusprosentti oli tosi lähellä sataa siellä kohtaa. Puistossa oli myös tiikereitä, iso sekä pari vauvaa. Niiden kanssa sai mennä kuvaan, mutta mä en halunnut ikuistaa itseäni tulehtuneen suuni kanssa, joten äiti ja iskä rohkeana ottivat vauva-tiikerin syliin ja syöttivät sitä tuttipullolla! Nälkäinen se tosiaan olikin, hyvä että siinä kohtaa sille kelpasi vain maito..

Vierailimme myös saaren pääkaupungissa, Nathonissa. Se pysähdys tosin oli hyvin pikainen eikä keritty kuin pieni evästauko pitää 7-11:n edessä ja vähän tuliaisostoksia tehtyä. Eipä ne kadut kuitenkaan kovin paljoa muusta saaresta poikenneet, vähemmän turisteja näköpiirissä vain ja olihan se vähän isompi. Seuraavaksi saaren toiseen päähän tutustumaan Big Buddha -patsaaseen jossa äiti innostui soittamaan jokaista kelloa tasanteella. Vielä käynti saaren suurimmalla temppelialueella joka sai äitin ja isän hiljaiseksi näyttävyydellään. Olihan se hieno, mutta Bangkokin suuren temppelialueen nähneenä mulla ei suu jäänyt yhtä ammolleen kuin heillä :)

Samuilla pysyttelimme lähinnä villamme lähistöllä Lamai Beachin alueella, mutta yhtenä päivänä käytiin saaren ”päärannalla” Chawengilla. Siellä lounastimme rannalla ja metsästimme tuliaisia ja etenkin pikku-Wilman tuliainen meinasi tuottaa ongelmaa, siinä kun piti esiintyä Nasu! Löytyi se sitten myöhemmin jostain muualta.. :) Monenmoista laukun täytettä äiti onnistui matkalta kaappaamaan mukaansa.

Pari päivää vietimme Taolla johon halusin heidän tutustuvan. Hyvinhän he tuolla viihtyivät, oltaisiin hyvin voitu olla pidempäänkin! Asuimme villassa (Dusit Buncha) upealla paikalla; Ihan rannassa omalla pikku biitsillä josta huikea näkymä suoraan Koh Nang Yangille. Siellähän me yksi päivä sitten vietettiinkin, tuolla kolmen saaren ryppäässä joita yhdistää vitivalkoiset rantakaistaleet. Iskän kanssa kiivettiin ylös kukkulalle, joka on pakollinen paikka käydä ottamassa valokuva. Sellaista maisemaa ei kyllä ihan joka päivä näekään! Harmi kun äiti ei kipeän polven vuoksi (joka kyllä kesti hurjan hyvin koko 2 viikon temmellykset) uskaltanut lähteä ylös. Tosin ei hänelläkään valittamista ollut siellä ihanalla rannalla makaamisessakaan. Muutoin löhöilimme oman huvilan terassilla aina kun auringon paahteelta pystyimme. Käväisimme drinkillä ja äiti näki vihdoinkin tulitanssijoita joita oli monesti pyytänyt. Kävimme myös Ladyboy-showta katsomassa ja oli siinä ihmettelemistä, miten niin kauniit naiset ovat tai ovat olleet miehiä..

Niinkuin aina kun on kivaa, aika kului nopeasti ja matka kohti suomea alkoi ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Mä siirryin yhdeksi yöksi halvempaan majoitukseen ja sanoin hyvästit suomeen palaajille. Mulla matka jatkuisi seuraavana päivänä Krabin kautta Koh Lipelle ja äiti ja isä pääsevät ihan kohta hiihtämään :) Kiitos seurasta rakkaat äiti ja isä, ihana kun olitte <3

Toinen luku: Kotiutuminen Koh Taolle ja sukellusten aloitus

Ensimmäinen viikko Koh Taolla on vietetty! Perjantaina aamulla yllätyksekseni Lomprayah-lauttafirman kuski tuli hakemaan minut yöpaikastani ja parin tunnin lauttamatkan jälkeen rantauduin tälle kauniille saarelle. Marssin siitä ensimmäiseksi Koh Tao Diversin shopille ja sieltä sain apua majapaikan etsintään. Rinkka selässä tallustaminen ei ollut tällä helteellä kaikkein mukavinta joten päädyin ensimmäiseksi kahdeksi yöksi majoittua ihanaan pikku bungalowiin rantakivillä (Queen Resort). Se oli mukavan rauhallinen paikka Sairee Beachin ja Mae Haadin välissä ja terassilta löytyi riippumatto jossa loikoillessa alkoi arkihuolet pikkuhiljaa kadota mielestä :). Näiden öiden jälkeen en enää jaksanut säikkyä gekkoja tai muitakaan pikku lemmikkejä. Nyt jo naurattaa ensimmäinen yö Samuilla kun en uskaltanut vessassa käydä kun näin vilauksen pikku liskosta siellä.. Mulla ei ollut siellä yhtään naapureita tuolla ranta-mökissä joten yön pimeinä tunteina tuli vähän orpo olo ja etsin pidempiaikaisen majoituksen, jossa on naapureita.

Muutin vähän Mae Haadin suuntaan Mr J’s bungalowiin (olikin muuten neljäs muutto viikon sisään – todellista reppureissaajan elämää). Itse Mr J on

MrJ's Bungalows, huoneeni ovi näkyy kuvassa vasemmassa yläkulmassa.

aika persoona, asuntojen yhteydessä hän pitää pientä kauppaa jossa myy kaikenlasta pientä kirjoista snakseihin ja näyttää hänellä olevan myynnissä kotitekoisia kondomejakin! Tosin mulla ei niille kyllä käyttöä ole :D Eihän tää mikään luksus-maja ole, mutta lämmin vesi, jääkaappi, telkkari ja netti löytyy – enköhän mä näillä eväillä kuukauden pärjäile. Lähellä rantaa tämäkin on ja parvekkeelta näkyy merelle. Vuokra on 8000 baht (196 eur) kk, ei mikään päätähuimaava.

Pinnan alle pääsin sitten heti seuraavana päivänä ja osallistuin OWD-oppilaiden ensimmäiseen sukellukseen. Siinä sain palautella itsekin mieleen tietoja ja taitoja, jotka olivat päässeet taas vähän ruostumaan kun edellisestä sukelluksesta oli kulunut yli 2 vuotta. Viikon aikana on tullut sukellettua useasti ja olen tähän mennessä suorittanut Nitrox-, Ensiapu- ja Rescue Diver -kurssit. Iltaisin on ollut tosi väsynyt kaikesta sukelluksesta ja opiskelusta. Suihkun ja ruokailun (ihania ruokia ja hinnat n. 3 e/ruokailu) jälkeen on uni maistunut hyvin makealle eikä muuta ole enää jaksanut tehdäkään.

Eilen oli kuitenkin RD-valmistujaisjuhlien vuoro ja tuli muutama baari ja drinkki tutuksi :) Seurana oli toinen oppilas keskukselta ja muita suomalaisia joihin tuolla rantabaarissa törmättiin. Kivaa oli pikkutunneille asti ja kyllä oli hyvä, että tänään oli vapaapäivä.. Olotila ei ole sieltä kaikken parhaimmasta päästä! Kävin kuitenkin mun kouluttaja-Päivin kanssa lounastamassa ja tutkimassa varusteita, joita mun tulee hankkia. Mennään maanantaina vielä uudelleen koska yksi liike oli kiinni. Taisin kuitenkin jo löytää märkäpuvun jolla sitten tarkenee paremmin tuolla vielä viileähkössä vedessä (no, onhan se 27 asteista, mutta kyllä siellä vilu ehtii tulla). Merenkäynnistä johtuen näkyvyys on ollut aika surkea koko viikon, mutta se on toisaalta ihan hyväkin näitä taitoja opetellessa. Toivottavasti ne kuitenkin tosta pian kirkastuu ja pääsee näkemään kivoja juttuja. Viime viikolla täällä oli viimeksi bongattu valashai, mutta nyt on tainnut nuo jättiläiset lähteä muihin vesiin, harmi. Kerron dive siteista lisää kun olen niihin tarkemmin päässyt tutustumaan.

Sain tänään Divemaster-koulutuspaketin ja niihin tässä vielä illalla olisi tarkoitus tutustua, huomenna onkin vuorossa jo ensimmäinen assaus OWD-kurssilla :) Alanpa siis tekemään tehtäviä ja palaan taas asiaan myöhemmin!