Arkisto joulukuu, 2011

Toinen luku: Kotiutuminen Koh Taolle ja sukellusten aloitus


2011
12.17

Ensimmäinen viikko Koh Taolla on vietetty! Perjantaina aamulla yllätyksekseni Lomprayah-lauttafirman kuski tuli hakemaan minut yöpaikastani ja parin tunnin lauttamatkan jälkeen rantauduin tälle kauniille saarelle. Marssin siitä ensimmäiseksi Koh Tao Diversin shopille ja sieltä sain apua majapaikan etsintään. Rinkka selässä tallustaminen ei ollut tällä helteellä kaikkein mukavinta joten päädyin ensimmäiseksi kahdeksi yöksi majoittua ihanaan pikku bungalowiin rantakivillä (Queen Resort). Se oli mukavan rauhallinen paikka Sairee Beachin ja Mae Haadin välissä ja terassilta löytyi riippumatto jossa loikoillessa alkoi arkihuolet pikkuhiljaa kadota mielestä :). Näiden öiden jälkeen en enää jaksanut säikkyä gekkoja tai muitakaan pikku lemmikkejä. Nyt jo naurattaa ensimmäinen yö Samuilla kun en uskaltanut vessassa käydä kun näin vilauksen pikku liskosta siellä.. Mulla ei ollut siellä yhtään naapureita tuolla ranta-mökissä joten yön pimeinä tunteina tuli vähän orpo olo ja etsin pidempiaikaisen majoituksen, jossa on naapureita.

Muutin vähän Mae Haadin suuntaan Mr J’s bungalowiin (olikin muuten neljäs muutto viikon sisään – todellista reppureissaajan elämää). Itse Mr J on

MrJ's Bungalows, huoneeni ovi näkyy kuvassa vasemmassa yläkulmassa.

aika persoona, asuntojen yhteydessä hän pitää pientä kauppaa jossa myy kaikenlasta pientä kirjoista snakseihin ja näyttää hänellä olevan myynnissä kotitekoisia kondomejakin! Tosin mulla ei niille kyllä käyttöä ole :D Eihän tää mikään luksus-maja ole, mutta lämmin vesi, jääkaappi, telkkari ja netti löytyy – enköhän mä näillä eväillä kuukauden pärjäile. Lähellä rantaa tämäkin on ja parvekkeelta näkyy merelle. Vuokra on 8000 baht (196 eur) kk, ei mikään päätähuimaava.

Pinnan alle pääsin sitten heti seuraavana päivänä ja osallistuin OWD-oppilaiden ensimmäiseen sukellukseen. Siinä sain palautella itsekin mieleen tietoja ja taitoja, jotka olivat päässeet taas vähän ruostumaan kun edellisestä sukelluksesta oli kulunut yli 2 vuotta. Viikon aikana on tullut sukellettua useasti ja olen tähän mennessä suorittanut Nitrox-, Ensiapu- ja Rescue Diver -kurssit. Iltaisin on ollut tosi väsynyt kaikesta sukelluksesta ja opiskelusta. Suihkun ja ruokailun (ihania ruokia ja hinnat n. 3 e/ruokailu) jälkeen on uni maistunut hyvin makealle eikä muuta ole enää jaksanut tehdäkään.

Eilen oli kuitenkin RD-valmistujaisjuhlien vuoro ja tuli muutama baari ja drinkki tutuksi :) Seurana oli toinen oppilas keskukselta ja muita suomalaisia joihin tuolla rantabaarissa törmättiin. Kivaa oli pikkutunneille asti ja kyllä oli hyvä, että tänään oli vapaapäivä.. Olotila ei ole sieltä kaikken parhaimmasta päästä! Kävin kuitenkin mun kouluttaja-Päivin kanssa lounastamassa ja tutkimassa varusteita, joita mun tulee hankkia. Mennään maanantaina vielä uudelleen koska yksi liike oli kiinni. Taisin kuitenkin jo löytää märkäpuvun jolla sitten tarkenee paremmin tuolla vielä viileähkössä vedessä (no, onhan se 27 asteista, mutta kyllä siellä vilu ehtii tulla). Merenkäynnistä johtuen näkyvyys on ollut aika surkea koko viikon, mutta se on toisaalta ihan hyväkin näitä taitoja opetellessa. Toivottavasti ne kuitenkin tosta pian kirkastuu ja pääsee näkemään kivoja juttuja. Viime viikolla täällä oli viimeksi bongattu valashai, mutta nyt on tainnut nuo jättiläiset lähteä muihin vesiin, harmi. Kerron dive siteista lisää kun olen niihin tarkemmin päässyt tutustumaan.

Sain tänään Divemaster-koulutuspaketin ja niihin tässä vielä illalla olisi tarkoitus tutustua, huomenna onkin vuorossa jo ensimmäinen assaus OWD-kurssilla :) Alanpa siis tekemään tehtäviä ja palaan taas asiaan myöhemmin!

Ensimmäinen luku: Saapuminen Bangkokiin ja Koh Samuille


2011
12.08

Nyt on matka alkanut! Erinäisten viivytysten jälkeen, todellakin olen kuin olenkin reissussa! Bangkokin kentällä kirjoittelen ja odotan lentoa Koh Samuille. Vietän siellä yön ja jatkan aamulla lautalla Taolle. Sieltä olisi sitten tarkoitus etsiä majapaikka seuraavaksi kuukaudeksi. Kuinka se sitten sujuukaan, siitä kuuluu myöhemmin!
Kuinka tähän sitten päästiinkään. No, suuri asia oli tietysti työnantajan loistava suhtautuminen suunnitelmiini. Aluksi suunniteltu vuorotteluvapaa vaihtui tosin opintovapaaksi. Suunnitelmissani suorittaa työ- ja organisaatiopsykologian verkko-opintoja. Opintovapaani on 1.1.-30.6.2011, sitä ennen viettelen tässä kesälomaa. Töihin palkattiin loistava sijainen (joka tosin jatkaa paluuni jälkeenkin) joten sinne jäi työt kahden loistavan kollegan käsiin! Kotonakaan ei matkani kohdannut suuria vastalauseita joten homma vireille!

Mitä kaikkea sitä sitten pitikään tehdä.. Keväällä kun asia varmistui, aloin tätä pohtia. Käytännön järjestelyihin kuitenkin ryhdyin vasta syksyllä. Paperiasiat töissä vireille oli kai ensimmäinen tekoni. Sitten suuri suunnitelmani oli jäädä rahan säästö –kuurille. Tämä ei kovin helppoa ollutkaan.. siksi matkabudjettia kasvattamaan myin autoni joka oli muutoinkin jo päivityksen tarpeessa. Divalle järjestyi hoitopaikka ja vaikka tuota karvapalloa on jo kova ikävä, tiedän että siellä se on ihan kuin kotonaan. Siitä varmistuttiin jo muutaman vierailun aikana.

Ystävät hyvästelivät minut yllättäin eräänä perjantaina. Töistä noudettiin saunomaan TTK-klubin tyttöjen kanssa ja tämän jälkeen pienten harhautusten kautta koin kyllä niin suuren yllärin, etten vieläkään usko todeksi. Silmät sidottuina istun sohvalla luullen olevani jossain tyhjässä satama-kapakassa jossa sattumalta oli tosi hyvä trubaduuri esiintymässä! No olihan se satama-kapakka ja hyvä trubaduuri, muttei todellakaan tyhjä! Jussi kultainen oli ainakin Katin ja Anan (varmasti muidenkin, kiitos te kaikki ihanat!) avustuksella järjestäneet upeat juhlat ruokineen ja juomineen sekä saaneet paikalle hurjan määrän ystäviäni ja sukulaisiani. Olin pyörtyä kun side silmiltä poistettiin ja aloin tunnistaa ihmisiä ympärillä! Paikalla oli varmaankin viitisenkymmentä ystävää, aivan mahtavaa!!! Vasta silloin tuli ensimmäisen kerran sellainen olo, että totta olenhan lähdössä jonnekin. Enhän mä nyt ikuisiksi ajoiksi mihinkään lähde, mutta oli tosi upeaa nähdä tärkeitä ihmisiä tuolla tavoin. Kiitos kiitos kiitos kaikki!

Sitten pitikin hommata uusi passi ja miettiä vähän tarkemmin reittisuunnitelmia. Aluksi sovin sukelluksista Koh Tao Diversilla, josta varmastikin kerron myöhemmin lisää. Tätä varten piti hakea turistiviisumi Thaimaahan. Vieraita saan matkan varrella mukavasti, joten sentään koko aikaa ei mun tarvitse yksin täällä olla. Ei yksin matkaaminen sinänsä tunnu vieraalta, kaikki lukemani viittaa siihen että yksin matkaaja ei todellakaan ole yksinäinen matkaaja. Tästä esimakua sain jo äsken koneessa keskustellessani Maarianhaminalaisen 70-vuotiaan vierustoverini kanssa, mielenkiintoisia tarinoita hänellä  Toki jos olisi kaveri matkassa, kokemusten jakaminen on hurjan iso osa iloa. No, siksi koitan vaikka jakaa niitä täällä blogissa!

Rokotuksista otin hepatiitti B:n (A minulla jo olikin) ja jäykkäkouristus-vahvistuksen kun edellinen oli mennyt umpeen. Näiden lisäksi suositeltiin Japanin aivotulehdus –rokotusta ja jo tuo nimi säikäytti sen verran että toki se oli otettava. Vielä kotona otettavat lavantauti-tabletit ja malaria-lääkkeet. Näihin upposikin melkoisesti tuota matkabudjettia, arvioisinko n. 400 e yhteensä. Lavantauti-rokotteesta jätin viimeisen tabletin kolmesta syömättä, kun sivuoireet olivat jotain aivan kuvottavaa ja olisin näiden oireiden kanssa joutunut sitten tänään lentämään.. Ehkä ne kaksi ottamaani minua sitten suojaa tässä matkalla. Lisäksi suurin osa laukkuni painosta taitaa tulla erilaisista terveyteen liittyvistä asioista.. On rasvoja, tabuja ja laastareita vaikka minkälaista. Toivottavasti niille ei tule käyttöä ja näiden osalta laukku saa olla yhtä painava takaisin tullessa! Mutta jos tulee hätä, on sitten apukin lähellä.

Rinkalla oli muuten painoa 12,4 kg ja epäilen että tuossakin satsissa on jo aika paljon liikaa tavaraa. Ehkä tässä opin vieläkin paremmaksi pakkaajaksi matkalla, saa nähdä. Lopetan tämän ensimmäisen luvun pieneen paljastukseen.. Tätä kirjoittaessani istuin Mäkkärissä Big Maciä syöden.. Joo joo, koitan näitä välttää, mutta selityksenä kelvannee, että nämä lentokenttä-ravintolat nyt on mitä on!

Ja kun en saanut lentokentältä postattua tätä, niin jatkan muutamalla rivillä. Kuuman kostea Koh Samui vastaanotti väsyneen matkaajan ja majoittauduin juuri Harrys Bungalowiin, jonka luulin olevan alaluokkaa ja kelvanneen nopeaan uneen ennen lautan lähtöä, mutta tämähän onki ihan hieno altaineen ja puutarhoineen! Nyt on matkapölyt suihkuteltu ja yksi olut nautittu oman majan terassilla, enää ei muuta ohjelmassa kun unille mars :)