Kuudes luku: Koh Lipe

Kun äiti ja isä lähtivät, olin kahden vaiheilla pysynkö alkuperäisessä suunnitelmassani lähteä Lipelle vai jäänkö viikoksi ”kotiin” Koh Taolle. Voimat palautuivat sen verran, että päätin lähteä! Äiti halusi sponssata mulle lentolipun joten olin Krabilla alle tunnissa! Menin sinne koska sieltä oli suora lauttayhteys Lipelle. Krabilla yövyin Aonang-rannalla joka lienee juuri se jotan matkanjärjestäjät nimittävät Krabiksi. Se oli yhdessä päivässä kyllä ihan riittävästi nähty..

Niinpä seuraavana aamuna hyppäsin minibussiin joka vei lautalle. En tiedä kuulinko tosi väärin lippua varatessani, että lauttamatka kestäisi 4,5 h, koska lähes 9 h siinä lautalla meni ennen kuin vihdoin avautui Koh Lipe edessäni (niin ja yksi lautanvaihto jota en onneksi missannut kun laivapoika kävi herättämässä viime tipassa). Olin edellisenä iltana onnistunut kovan yrityksen jälkeen buukkaamaan itselleni majoituksen joka oli varmaan saaren viimeinen vapaa huone. Kiinalaiset viettivät uuttavuottaan juuri tuolloin ja olivat valloittaneet aika hyvin saaren majapaikat.. Osa lautalta tulleista ihmisistä kiertelivät vielä illalla rannoilla laukkuineen huonetta etsien. Mulla ei sen sijaan ollut valittamista, saaren upein kylpylä-resort (Sita Beach Resort) kun tarjosi delux-seaview huoneellaan mulle erityistä luksusta, VAU! Ensinnäkin ihan oma privat-lonkkari neljällä (joo’o!) työntekijällä oli ottamassa mua vastaan lautalta (saarella ei ole laituria, vaan veneillä kuljetaan rantaan). Mä sain jopa ohjata veneen rantaan, kyllä siinä oli pojilla naurussa varmasti pitelemistä, kovasti ainakin kuvasivat reissua, heh.. Huone oli upea ja illalla ruokailun jälkeen nautin vielä kylvystä avoimen tähtitaivaan alla.. Kyllähän tuo lysti maksoikin ja aamulla lähdin etsimään uutta majapaikkaa.

Se ei todellakaan ollut helppoa. Olin jo edellisenä iltana kysellyt monet monet majapaikat ja turisti-infot läpi ja aina vastaus: ”full”. Hmm.. Näinkö jäisi mun paratiisireissu yhden yön pituiseksi. Ei sentään koska ihana turistiopas-mies löysi kuin löysikin mulle oman mökin Sunrise Beachilta ja iiiihan rannalta ja vielä saaren rauhallisimmalta alueelta (Andaman Resort). Tässä nyt viettelen toista yötä ja tämäkään ei ihan mun budjettiin sopisi, muttei nyt ollut valinnan varaa.. Huomiseksi (ja tällä erää viimeiseksi yöksi) sain vihdoin edullisemman yöpaikan Walking Streetilta (Baan Kasirin 1), jottei matkakassa ihan tyhjene jo tässä kohtaa.

Tämä onkin saari upeimmasta päästä. Aktiivinen lomailija varmaan alkaisi haukotella parin tunnin jälkeen, mutta mulle tää oli just mitä kaipasin tähän väliin voimien keräämiseksi! Pikkuruinen saari Tarutaon kansallispuisto-alueella tunnin lauttamatkan päässä Malesian Langkawilta. Yhden päivän vain makasin! Välillä rannalla, välillä omalla terassilla, välillä rantabaarissa. Illan vielä istuin autiolla rannalla palmun juurella ihmetellen, miten paljon tähtiä voikaan taivaalle mahtua! Tänään kävelin saarta ympäri ristiin rastiin ja sekin oli nopeasti tehty ja takaisin chillaamaan lepotuoliin ja ottamaan jalkahoitoa 🙂 Voiko elämä tämän leppoisampaa enää olla?

Ja nyt jatkan edellistä keskenjäänyttä postaustani.. Vielä reissuun mahtui yksi päivä paratiisissa ja sen viimeisen yön vietin ”iltaelämän” keskellä. Siellä rannalla sunset-drinksua ja uusien tuttujen kanssa illallista Intialaisessa ravintolassa (oli muuten kivaa vaihtelua thaikku-ruualle) ja vielä vähän drinksua rannassa.. Ja sitten unille ja aamulla matka kohti Malesiaa voi alkaa!

Hurjaa kyytiä speedboatilla ensimmäinen etappi Pakbaraan josta bussilla Hat Yaihin. Siellä jouduinkin odottelemaan tovin seuraavan bussin lähtöä ja kiertelin ympäri kaupungin katuja ja bongasin pikaruokaa, voi nam, eipä ole ennen KFC:n ruoka maistunut niin herkulta 😀 Ja taas bussiin jossa uhrautui aikaa ihan hurjasti. Normaalisti kyyti olisi ollut nopeampi mutta ne samaiset kiinalaiset, joita kaikki paikat olivat edellisen viikon ollut tulvillaan, olivat tietysti palailemassa lomiltaan.. Nyt tiedän suunnitella matkapäiväni vähän tarkemmin ja tarkistaa mahdolliset lomat sekä myöskin välttää matkustamista viikonloppuna! Huh.. Bussi jumittui ruuhkaan ja voittaaksemme hieman aikaa me kyytiläiset kävelimme rajan yli bussin jonotellessa autojonossa. Ja siellä sitten odottelimme ja odottelimme kunnes bussikin päätyi samaan maahan.

Vielä viimeinen etappi ja saavuin Penangiin. Noh sittenhän olikin jo yö ja vähän hankaloitti sekin, etten ollut vaihtanut Malesian rahaa ennen saapumista edes sitä taksimatkaa varten. Täällä niitä automaatteja ei olekaan joka 7-11:n kulmassa niinkuin Thaikuissa! Reppu selkään ja talsimaan kohti lähintä pankkia. Tutustuin bussissa ruotsalaiseen sukelluskouluttajaan Andersiin joka tuntee Penangin hyvin. Ensiksikin hän antoi hyviä vinkkejä mitä täällä tehdä sekä suosituksia tulevista sukellusreissuista. Lisäksi hän oli ihanan avulias ja saattoi mut automaatille (joka ei tosiaankaan ollut ihan lähellä..) sekä vielä istutti taksiin joka ei meinannut löytää mun majapaikkaa.. Noh puhelinsoitto hotellille (Banana Boutique) ja pääsin kuin pääsinkin haukkaamaan pientä yöpalaa ja unille.

Nyt vaihdoin majapaikkaa edullisempaan ja rauhallisempaan (Naza Talyya). Kävelin täällä ympäriinsä ja kävin hypistelemässä ostoskeskuksessa (en ostanut yhtään mitään!). Nyt käyn syömässä ja odottelen Annukkaa saapuvaksi ensi yönä. Niistä seikkailusta sitten taas seuraavassa jaksossa! 🙂

Viides luku: Vanhempien kanssa Samuilla ja Taolla

(Kuvia tulossa myöhemmin..)

Ensimmäinen viikko äitin ja isän vierailusta meni mun osalta siis vähän pyllylleen sairaalassa maatessa. Noh, hyvinhän lähiseudut tulivat heille tutuiksi ihan keskenäänkin ja joka päivä kävivät mulle pitämässä seuraa sairaalalla. Kun tippaletkusta pääsin irti, kävimme kiertämässä sairaalan vehreän puutarhan (ikkunasta katselin, että puutarhureita oli varmaan yhtä paljon kuin hoitsuja..) josta löytyi palmuja, kukkia ja pieni järvi kaloineenkin. No hyvinhän työntekijöille riittää maksettavaa kun munkin lasku teki n. 5000 euroa! Kiitos Eurooppalainen 🙂

Toipilaana jatkoin vielä sairaalasta päästyänikin, mutta onneksi oli apua koko ajan lähellä ja pitsakuljetus pelasi 🙂 Kun vähän voimat palautui, lähdimme kiertämään Samuin saaren ja kävimme katsomassa ensin kuinka apinat keräävät kookospähkinöitä palmuista. Taitavia veijareita! Seuraavaksi oli vuorossa vierailu safaripuistossa jolloin alkoi tulla vettä taivaan täydeltä. No hyppäsimme silti jeeppiin joka vei meidät putouksen juurelle. Siitä lähdimme kipuamaan rappuja ja ylittämään sateesta liukkaita pikkusiltoja ylemmäs. Niitä riitti ja riitti.. Ja mulla voimat eivät.. Äitikin oli sitä mieltä, että saa riittää ja me lähdimme takaisin alas iskän kivutessa ylös asti. Kuvista nähtiin, että hieno paikka oli eikä meiltäkään paljon jäänyt askelmia puuttumaan! Oli kyllä todellinen sademetsä se, kosteusprosentti oli tosi lähellä sataa siellä kohtaa. Puistossa oli myös tiikereitä, iso sekä pari vauvaa. Niiden kanssa sai mennä kuvaan, mutta mä en halunnut ikuistaa itseäni tulehtuneen suuni kanssa, joten äiti ja iskä rohkeana ottivat vauva-tiikerin syliin ja syöttivät sitä tuttipullolla! Nälkäinen se tosiaan olikin, hyvä että siinä kohtaa sille kelpasi vain maito..

Vierailimme myös saaren pääkaupungissa, Nathonissa. Se pysähdys tosin oli hyvin pikainen eikä keritty kuin pieni evästauko pitää 7-11:n edessä ja vähän tuliaisostoksia tehtyä. Eipä ne kadut kuitenkaan kovin paljoa muusta saaresta poikenneet, vähemmän turisteja näköpiirissä vain ja olihan se vähän isompi. Seuraavaksi saaren toiseen päähän tutustumaan Big Buddha -patsaaseen jossa äiti innostui soittamaan jokaista kelloa tasanteella. Vielä käynti saaren suurimmalla temppelialueella joka sai äitin ja isän hiljaiseksi näyttävyydellään. Olihan se hieno, mutta Bangkokin suuren temppelialueen nähneenä mulla ei suu jäänyt yhtä ammolleen kuin heillä 🙂

Samuilla pysyttelimme lähinnä villamme lähistöllä Lamai Beachin alueella, mutta yhtenä päivänä käytiin saaren ”päärannalla” Chawengilla. Siellä lounastimme rannalla ja metsästimme tuliaisia ja etenkin pikku-Wilman tuliainen meinasi tuottaa ongelmaa, siinä kun piti esiintyä Nasu! Löytyi se sitten myöhemmin jostain muualta.. 🙂 Monenmoista laukun täytettä äiti onnistui matkalta kaappaamaan mukaansa.

Pari päivää vietimme Taolla johon halusin heidän tutustuvan. Hyvinhän he tuolla viihtyivät, oltaisiin hyvin voitu olla pidempäänkin! Asuimme villassa (Dusit Buncha) upealla paikalla; Ihan rannassa omalla pikku biitsillä josta huikea näkymä suoraan Koh Nang Yangille. Siellähän me yksi päivä sitten vietettiinkin, tuolla kolmen saaren ryppäässä joita yhdistää vitivalkoiset rantakaistaleet. Iskän kanssa kiivettiin ylös kukkulalle, joka on pakollinen paikka käydä ottamassa valokuva. Sellaista maisemaa ei kyllä ihan joka päivä näekään! Harmi kun äiti ei kipeän polven vuoksi (joka kyllä kesti hurjan hyvin koko 2 viikon temmellykset) uskaltanut lähteä ylös. Tosin ei hänelläkään valittamista ollut siellä ihanalla rannalla makaamisessakaan. Muutoin löhöilimme oman huvilan terassilla aina kun auringon paahteelta pystyimme. Käväisimme drinkillä ja äiti näki vihdoinkin tulitanssijoita joita oli monesti pyytänyt. Kävimme myös Ladyboy-showta katsomassa ja oli siinä ihmettelemistä, miten niin kauniit naiset ovat tai ovat olleet miehiä..

Niinkuin aina kun on kivaa, aika kului nopeasti ja matka kohti suomea alkoi ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Mä siirryin yhdeksi yöksi halvempaan majoitukseen ja sanoin hyvästit suomeen palaajille. Mulla matka jatkuisi seuraavana päivänä Krabin kautta Koh Lipelle ja äiti ja isä pääsevät ihan kohta hiihtämään 🙂 Kiitos seurasta rakkaat äiti ja isä, ihana kun olitte <3

Neljäs luku: Kun kerran sairastetaan, tehdään se tyylillä

Vanhempani saapuivat siis Samuille edellispäivänä. Minäkin selviydyin – aika tuskaisena tosin – lautalla Taolta ja ehdimme viettää yhden kivan päivän ja illan tutkien lähiseutua ja majoittuen villaamme. Asumus on aika jees ja mulla on oma yläkerta-yksiö kattoterasseineen. Alaterassilta löytyy pikkuinen uima-allaskin, ehkä vielä myöhemmin ehdin sitäkin testaamaan 🙂 Nyt siihen ei jäänyt aikaa, koska..

Sairaalamuotia Koh Samuilla

Tiistai-aamuna olin samaa mieltä äitini kanssa, että nyt taitaa olla aika uudelle lääkärikäynnille, kuume ei hellitä, kurkku ei siedä nielaisemista jos särkylääkkeen ottamisesta on yli tunti ja huulet aivan kamalat tulehtuneen ihottumaiset. Olotila tuskaisuusasteikolla 1-10 jotain 11 luokkaa. Isä olikin tutustunut sairaalasuosituksiin ja suhautettiin taksilla Bangkok Hospital Samuihin. Sairaalan toiminta tuntui tehokkaalta; Ovella respa jossa ilmoittaudutaan ja otetaan henkilötiedot sekä valokuva. Sen jälkeen seuraava hoitsu ottaa vastaan ja mittaa verenpaineen, kuumeen, painon ja kyselee oireista. Sitten ohjataan lääkärille joka tarkentelee ja kyselee sekä tekee arvionsa. Mulle se lääkäri sanoi että jääpäs tyttö tänne pariksi päiväksi parantumaan ja tiputukseen ja täällä sitä siis edelleen makaan. Otettiin verikokeita kaikesta mahdollisesta ja niistä ei vielä mitään tosin selvinnyt – kaikki kunnossa. Bakteerit vilistelee kurkussa ja se on edelleen tosi kipeä :/ Kuumetta on vieläkin hieman, mutta sen suhteen olotila jo paljon helpottunut. Suoraan suoneen tulee monta pussia antibioottia päivittäin ja suun kautta pillereitä. Huulia ja ihottumia hoidetaan voiteilla. Jokohan auttais pikku hiljaa..

Kaikki hoitajat on täällä tosi ihania ja tyylikkäitä! Milloin olet nähnyt suomessa hoitsujen kulkevan siisteissä tyköistuvissa jakkupuvuissa ja korkokengissä, hiukset nätisti nutturalla? Ja ystävällinen hymy huulilla koko ajan ja mä en edes pysty hymyilee takaisin kun huuliin sattuu. Englantiakin puhuvat. Illalla kun äiti ja isä täällä vierailivat, he kertoivat oveni edessä olevan kärryn desinfiointiaineineen ja hanskoineen sekä varoituslapun jossa lukee: desinfioi kädet mennen tullen ja jos menet 3 askelta lähemmäs potilasta, käytä suojamaskia! Eli niin vaarallinen ja eristyksissä nyt sitten olen 😀

No jos joutuu muutamaksi päiväksi huoneen vangiksi, niin tässä ainakin olosuhteet on ihan kohdillaan. Huone on ennemminkin parempitasoinen

Bangkok Hospital Samui, lääkäri tarinoi

hotellihuone sohvineen ja ruokailutiloineen. Sängyn saa miljoonaan eri asentoon ja mun terassilla näkyy olevan aurinkotuolikin. Ruokailuja varten sain menun josta tuli valita päivän ruoat ja kylpyhuoneessa erilaisia spa-tuotteita. Telkkarista löytyy kanavia ja sain läppärinikin tänne. Yksi seinä on lasia ja siitä voin nytkin katsella aurinkoiseen puutarhaan. Palmupuiden tuijottaminen täältä käsin laittaa kyllä harmittamaan, ettei niiden alla voi loikolla.. Vielä nyt kun vanhempani ovat vierailulla :/ Toisaalta ilman heitä olisin ollut aika pulassa kun en varautunut ollenkaan jäämään sairaalahoitoon. He ovat tuoneet tarvittavia juttuja (kuten esim. suomiherkkuja suklaata ja karkkia, eihän niitä ilman täällä pärjäisi!) ja pitäneet seuraa 🙂 Huomenna tai perjantaina mun pitäs päästä pois niin on meillä sitten vielä hyvin aikaa puuhastella, nyt voivat keskittyä rentoutumiseen hekin ja poistaa matkaväsymystä.

Eurooppalaisen matkavakuutukseen olen joutunut turvautumaan tällä reissullani jo toistamiseen. Ensimmäisellä kerralla joulun alla multa vietiin sukellustietokone  shopilta ja rahat uuteen tulivat tilille muutamassa päivässä. Nyt eilen illalla lähetin meiliä vakuutusyhtiöön tiedoksi hoitoon joutumisesta ja sieltä tuli muutamassa minuutissa meiliä takaisin ja hetken päästä Bangkokin kumppanilta vahvistus, että sairaala oli jo heille lähettänyt tiedon ja asia kunnossa. Loistavaa palvelua!

Nyt en keksi enää muuta kirjoitettavaa kun ei ole mitään tapahtunut, joten lopetan tällä kertaa tähän ja jatkan makaamista 🙂

 

Kolmas luku: Elämää Koh Taolla

Matkaa on jatkunut jo yli kuukausi, mihin aika katoaa?! Täällä olen elellyt Koh Taolla sukellellen ja vain nauttien olostani. Sukelluksia on tullut kiitettävästi

Jouluaaton tonttusukeltajat

ja olen avustanut OWD-kursseilla monesti. Se on mukavaa puuhaa kun saa olla hyödyksi ja jopa osaa tehdä jotain! Ei siitä kauan ole kun minä olin se jota pitää vahtia ja katsoa perään joka käänteessä. Sääolosuhteet eivät sukeltajia oikein ole suosineet, koska merenkäynnistä johtuen näkyvyys on ollut surkeaa. Korkeat aallot eivät venettämmekään ole kovin kauas voinut viedä joten tässä lähimmät sukellus saitit vasta tulleet mulle tutuiksi (Twins, White Rock, Satta Kut –hylky ja Saireen ranta). Jouluaattona järjestettiin kuitenkin perinteinen sukellusreissu Chumphonille jonne urheasti matkasimme vaikka aallot olivat perillä venettämme suuremmat.. Silti oli kivaa!

Joulupöytä

Jouluaattona olin syömässä kouluttajani Päivin luona ja hän oli kokannut upean illallisen meille vieraille. Herkkuja oli monenlaista ja jopa porkkanalaatikkoa – nam! Osallistuin minäkin yhden ruokalajin valmistukseen ja kun se oli mun vastuulla, niin sehän unohtui kokonaan keittimeen.. Ei siis syöty kukka- ja parsakaalia 😉 Te jotka tiedätte mun keittiötaitoni, ette varmaankaan yllättyneet.. Joulujuhlat jatkuivat pitkälle yöhön rantabaarissa ja vähän samalla kaavalla meni uusivuosikin, tosin illallispaikkana oli italialainen ravintola (Porto Bello) jossa ”opiskelukollegani” (eli toinen DMT Jenni) kanssa syötiin ihanaa lohipastaa! Ilotulitusten saattamana päätin lähettää ilmoihin yhden tulisoihdunkin, sinne se lähti taivaalle mulle ja teille kaikille onnea uudelle vuodelle tuottamaan 🙂

Tämä viimeinen viikko onkin ollut tylsistä tylsin kun vähän kaikkia Koh Tao Diversilaisia vaivannut flunssa iski sitten minuunkin. Pari päivää tuli vettä taivaan täydeltä ja silloin ei haitannut vaikka joutuikin makaamaan sängyn pohjalla. Niinä päivinä en todellakaan tehnyt yhtikäs mitään, nukuin vaan. Olo alkoi jo vähän helpottaa ja pystyi viettämään aurinkoisen päivän rannallakin, mutta tänä aamuna ei onnistunut edes veden nieleminen, niin kipeetä kurkussa teki. Marssin lääkärille josta lähdin lääkekassin kera, nyt sitten kämpillä odottelen että antibiootit ottavat voiton kaiken kirjavasta peitteestä kurkussani.. Eipä ole sukelluksista tullut nyt mitään ja mun DM-kurssin suoritankin loppuun maaliskuussa kun palaan tänne uudestaan. Silloin pitäisi kelit olla vieläkin trooppisemmat 🙂

Tässä olen ehtinyt siis surffailla netissä ja miettiä jatkosuunnitelmia. Ensi viikolla saan seurakseni äitin ja iskän joita lähden vastaanottamaan Samuille maanantaina. Pari viikkoa siitä eteenpäin ja suuntaan toiselle puolen rannikkoa Koh Lantalle ja Koh Lipelle ja siitä Malesian puolelle. Annukka tulee Singaporesta loppukuusta ja näillä näkymin treffataan Pulau Penangilla ja mietitään jatkosuunnitelmat sitten siellä. Nyt mä otan pienet päiväunet ja jatkan taas jonain toisena päivänä 🙂

KTD:n tontut