Nyt elet\u00e4\u00e4n jo helmikuuta 2015, mutta kirjoittelen vanhoja kuulumisia. Blogin p\u00e4ivitt\u00e4minen j\u00e4i, kun lahjakkaasti onnistuin tiputtamaan ihanan pinkin l\u00e4pp\u00e4rini lattialle eik\u00e4 n\u00e4yt\u00f6lt\u00e4 n\u00e4kynyt sen j\u00e4lkeen muuta kuin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 raitoja… Kumma, kun se oli kest\u00e4nyt mainiosti pikku-E:n viskomiset, mutta yksi lipeminen mun k\u00e4sist\u00e4 oli liikaa? No nyt on uusi vanha l\u00e4pp\u00e4ri k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, jonka \u00e4iti ja isk\u00e4 kilttin\u00e4 mulle toivat mukanaan \ud83d\ude42<\/p>\n
Taolla vietimme siis kokonaisuudessaan kaksi kuukautta ja p\u00e4iv\u00e4t meni rennon letkeiss\u00e4 tunnelmissa. Kovasti monsuunikausi ei Taoa kastellut tuona aikana, vaikka vett\u00e4 toki v\u00e4lill\u00e4 tuli kovastikin. Poutap\u00e4ivin\u00e4 leikittiin usein rannalla aamup\u00e4iv\u00e4t, iltap\u00e4iv\u00e4t kuljeksittiin miss\u00e4 milloinkin saarella ja sy\u00f6tiin. Sadep\u00e4ivin\u00e4 leikittiin sis\u00e4tiloissa joko kotosalla tai kavereiden luona. Naapurissamme asui Australialais-Brittil\u00e4inen perhe ja heid\u00e4n 6-vuotias Finlay-poika oli Ellin idoli ja neiti rakasti leikki\u00e4 Finlayn pikku autoilla. En tied\u00e4 alkoiko autoinnostus juuri tuosta vai mist\u00e4, mutta joka tapauksessa kaikki mik\u00e4 kulkee renkailla n\u00e4ytt\u00e4isi olevan Ellin lempileluja.<\/p>\n
Sanoja alkoi tulla lis\u00e4\u00e4 ennen vuodenvaihdetta monta per p\u00e4iv\u00e4. Tuolloin leikittiin paljon ulkomaalaisten lasten kanssa joten englanninkieliset sanat alkoivat tipahdella puheeseen my\u00f6s.<\/p>\n
Joulun alla Maya-baarissa j\u00e4rjestettiin lapsille oma joulujuhla rannalla. Siell\u00e4 oli lapsia kymmenitt\u00e4in ja Elli oli aivan haltioissaan, jamitteli tanssilattialla mink\u00e4 jaksoi! Neiti olikin jo aivan puhki kun tapahtuman p\u00e4\u00e4t\u00e4hti vieraili punanutussaan eik\u00e4 oikein v\u00e4litt\u00e4nyt valkopartaisesta ukkelista vaan kiljui kurkku suorana kun koitti syliin laittaa. Lahja oli kuitenkin hyvin mieluista (pikkuautoja…) ja niist\u00e4 riitti iloa pitk\u00e4ksi aikaa.<\/p>\n
Onneksi juhlittiin joulua tuolloin, koska seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aloin oksentamaan ja siit\u00e4 seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Elli. Nelj\u00e4n sein\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 vietimme jouluviikon, jouluateriana p\u00e4\u00e4osin vesimeloni. Onneksi oli avuliaita ihmisi\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 ja saimme ruokaa ja juomaa kotiin toimitettuna sek\u00e4 Ellille leikkiseuraa silloin kun m\u00e4 kykenin vain makaamaan vaakatasossa. Haimme l\u00e4\u00e4k\u00e4rilt\u00e4 troppia ja mun tauti menikin pian ohi. Elli-ressulla kuume ja ripuli vaan jatkui joten yhten\u00e4 y\u00f6n\u00e4 itkukonsertin p\u00e4\u00e4tteeksi p\u00e4\u00e4tin pakata kimpsut ja kampsut saman tien ja seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4hdettiin pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennalta suunniteltua aiemmin lautalla Samuille. Piipahdimme mulle jo tutussa Bangkok Samui Hospitalissa verikokeissa ja kaikki oli niilt\u00e4 osin kunnossa. Uutenavuotena Ellillekin maistui ruoka, ihmek\u00f6s tuo kun resortissa jossa asuimme, oli ihan oikeasti paras Italialainen ravintola mihin olen ikin\u00e4 t\u00f6rm\u00e4nnyt! Ellin yksi lempiruoka, lasagne, oli aivan taivaallista. Ei ihme ett\u00e4 maistui \ud83d\ude42<\/p>\n
Taudit oli sel\u00e4tetty, niinp\u00e4 heti vuoden ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 seurasimme suunnitelmaa ja l\u00e4hdimme lentokent\u00e4lle!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Nyt elet\u00e4\u00e4n jo helmikuuta 2015, mutta kirjoittelen vanhoja kuulumisia. Blogin p\u00e4ivitt\u00e4minen j\u00e4i, kun lahjakkaasti onnistuin tiputtamaan ihanan pinkin l\u00e4pp\u00e4rini lattialle eik\u00e4 n\u00e4yt\u00f6lt\u00e4 n\u00e4kynyt sen j\u00e4lkeen muuta kuin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 raitoja… Kumma, kun se oli kest\u00e4nyt mainiosti pikku-E:n viskomiset, mutta yksi lipeminen mun k\u00e4sist\u00e4 oli liikaa? No nyt on uusi vanha l\u00e4pp\u00e4ri k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, jonka \u00e4iti ja isk\u00e4 … <\/p>\n